Willliam Blake, Milton: Jumalaiset Näyt. Henkisen kommunikaation ongelma

HENKISEN KOMMUNIKAATION ONGELMA

Tähän asti maailman luonteen ymmärtäminen on jäänyt meidän länsimaisessa kulttuurissamme melkoisen karkealle tasolle. Kuten Suomessa vieraillut Hopi - intiaanien puhemies Charles H Lawrence ilmaisi asian: ” kun Kirkko tuli, niin ihmiset eivät enää voineet ilmaista sitä sisäistä tunnetta tai näkemystä, joka heille annettiin ( Hengessä - Tietoisuudessa ), vaan hyväksyttiin vain yksi ovi, jonka kautta kaikkien tuli kulkea ja näin sulkeutui henkinen kommunikaatio ihmisten välillä. Amerikan alkuperäisasukkaiden mukaan Hengen asioiden tunteminen oli ainoastaan mahdollista henkilökohtaisen suhteen ja kokemuksen kautta ” ( Haastattelu, Petri Hakkarainen 1995 )

Sama asia on huomattavissa Suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa henkisten asioiden tai syvien tunnetason asioiden kommunikointi on kansallinen ongelma - tästä aihepiiristä on viime aikoina puhuttu varsin paljon, varsinkin ” mies ” - keskusteluissa ja selkeästi on havaittavissa kansallisen tason kyvyttömyys syvempään kommunikaatioon ja jos tarkastellaan tämän ilmiön syitä tarkemmin voimme huomata, että juuri tämän Monoliittisen, Yhden Oikean Käsityksen Autoritäärinen Varjo peittää koko kielemme ja sen tähden syvempi kommunikointi sekä sanastollisesti, että merkityksellisesti on ollut esim. juuri miesten kesken mahdotonta. Koska henkisten asioiden auktoriteetti on aina oman itsen ulkopuolella ( kirkollinen kulttuuri - akateeminen sivistys ) on tämä johtanut ihmisessä olevan Jumaluuden Murhaamiseen; mitä muuta tämä ulkoistus on, kuin juuri tuota Blaken kuvaamaa Ikuista Kuolemaa.

Jos halutaan ilmaista syvempiä, irrationaalisia, emotionaalisia ja Henkisiä tuntemuksia on meillä vastassamme koko ajan ” uskovaisuuden ” leima ja samaistuminen kristilliseen, siis kielteisessä mielessä kristilliseen, kirkolliseen ajattelumalliin ja sen käsitteistöihin, jotka perustuvat abstraktioihin ts. niiden viittaavuus sisäisesti tunnettaviin ilmiöihin on hyvin heikko. Näille Henkisille käsitteistölle on aina ominaista se, että joku ”muu”: Pappi, Piispa tai Veli tietää aina ” hengen ” asiat paremmin, kuin ihmisen oma Tajunta. Näin ihmisen Jumalainen Ymmärrys, sen välitön ja henkinen kokemus painetaan Yhden Vallitsevan Käsityksen alle ja näin vähä vähältä henkiset ilmiöt etääntyvät yhä syvemmälle alitajuntaamme ja aiheuttavat sieltä käsin kansallisia ongelmiamme; puhumattomuutta, abstarhoituneita syyllisyyden ja häpeäntunteita, turvattomuutta, vääristynyttä seksuaalisuutta ja tunnetta siitä, ettei ihminen koe itseään hyväksytyksi.

William Blakelle jokainen rehellisesti sydämestään puhuva ihminen oli profeetta; jokainen on Jumalainen Olento sisimmältä olemukseltaan; näin Blake on suuri Vapautuksen Sanoman tuoja, joka korostaa ihmisen omaa, sisäistä, intuitiivista ymmärrystä, jossa ulkopuolisia auktoriteetteja ei viime kädessä voi koskaan olla. Vasta ihmiset, jotka vapautuvat kommunikoimaan näistä syvistä perusasioista keskenään voivat muodostaa ” Pyhän Veljeskunnan ”, ihmisen todellisen Veljeyden.

” Mitä muuta Vapaus on kuin Universaalia Suvaitsevaisuutta ? ”

WILLIAM BLAKE VAPAHTAJANA

William Blake toimii siis eräänlaisen vapahtajan roolissa, roolissa, jota hän ei mitenkään pyrkinyt peittelemään, sillä hän ei halunnut nöyristellä toisten ihmisten, eikä auktoriteettien edessä; hän seurasi siis Jeesuksen esimerkkiä Totuuden puhujana, joka ei kumarra näennäisyyksille.

William Blake julisti avoimesti, että hänen Ilmoituksensa ja Näkynsä olivat peräsin Henkilöiltä Ikuisuuden Maailmasta.

” En häpeile, enkä pelkää, enkä myöskään ole lainkaan haluton kertomaan sitä, mikä Tulisi Kertoa:

että olen Taivaan Sanansaattajien ohjauksessa Päivin ja Öin; mutta tällaisen asian Luonto ei ole, kuten ehkä jotkut saattavat luulla ollenkaan vailla hankaluuksia, taikka huolta. Houkutuksia on Oikealla & Vasemmalla; takana Ajan ja Tilan Meri pauhaa & seuraa nopealiikkeisenä; ja se, joka ei jatka määrätietoisesti eteenpäin hukkuu & mikäli jalkamme lipeävät, mitä muuta voimme tehdä, kuin pelätä & vapista ”

Blaken tehtävänä on siis tuoda Vapautuksen todellinen sanoma ihmisten ymmärryksen ulottuville, niin, että uskontojen ja vallan kaksoisdemoni voitaisiin kukistaa ja että Veljeyden Aika voisi alkaa.

Blake kertoo myös, että Profetoinnin Ikuinen Henki, Los oli ” valmistanut ” hänelle pienen mökin meren rannalle, jossa hän voisi asua vaimonsa Katherinen kanssa ja jossa hänelle paljastettaisiin kolmen vuoden aikana Ikuisuuden Näyt, jotka Blake kirjoittaa sitten muistiin ”Valaistuneiksi Kirjoikseen”. Ensimmäinen näistä Felphamin teoksista on ” Milton ” - runoelma.

Blake kirjoittaa Felphamiin saapumisensa jälkeisenä päivänä seuraavasti:

” Ja nyt alkaa Uusi Elämä, koska jälleen on yksi Maallinen Kuori ravistettu pois. Olen Taivaassa

kuuluisampi töitteni vuoksi, kuin käsitinkään. Aivoissani on tutkielmia & Huoneita täynnä kirjoja & muinaisia kuvia, jotka kirjoitin & maalasin Ikuisuuden Ajoissa, ennen Kuolevaista Elämääni; & nuo teokset ovat Arkkienkeleiden tutkinnan & ilon kohteina ”

On selvää, että lukijalle jää kaksi vaihtoehtoa; hyväksyä se, että Blake oli henkilö, jonka taide todella oli Jumalaista ja sen mukaan suhtautua siihen hyväksyvästi, kunniotuksella ja tutkien tai sitten pitää Blakea Mielipuolena, kuten monet hänen aikalaisensa tekivät ja näin ” hylkäsivät ” hänen tekstiensä syvemmän tutkimisen.

Ikävä kyllä, kuten tiedämme liiankin hyvin, on ihmisille yleensä ominaista pinnallisen tiedon kerääminen ja oman, vaivoja aiheuttavan paneutumisen välttäminen. Näin ehkä vielä enemmän tänä päivänä kuin ennen - kiitos siirtymisen ns. Informaatioyhteiskuntaan, joka suoltaa hajatietoa ja pinnallisuuksia yhä kiihtyvällä nopeudella. Tämänkin takia nykylukijan saattaa olla vaikeaa joskus paneutua Blaken syvää keskittymistä vaativaan maailmaan.

TEOKSEN KÄÄNTÄMISESTÄ

Itselläni kului kuusi vuotta siihen syventymiseen,  että ylipäätään kykenin kääntämään William Blaken teoksia ja tämä kuuden vuoden aika ei kata koko elämäni kestänyttä etsimisprosessia, jonka aikana olen tutustunut sekä sisäisesti että ulkoisesti monien Myyttien Olemuksiin sekä eri uskontojen ytimiin. Tämän vuoksi ei ole lainkaan liioiteltua kirjoittaa tällaista pidempää alustusta tätä teosta varten ja tarjota Blaken käsitesanastoa lukijalle hiukan valmiiksi jäsennetyssä muodossa. Lukija voi itse päättää tutustuuko ensin Blaken käsitteisiin, jotka olen koonnut aakkoselliseksi hakemistoksi, vai nauttiiko hän ensin Blaken Valaistuneen Lyriikan Visioista ilman mitään enakkokäsityksiä. Kummassakin lähestymistavassa on omat etunsa ja omat haittansa.

Uskoisin kuitenkin, että ihmiset, jotka todella haluavat perehtyä Blaken maailmaan saavat sanaston kautta mahdollisuuden selkeämpään ymmärrykseen, kuin pelkän runoelman perusteella; onhan runoelmassa pelkästään jo vieraita nimiä erittäin runsaasti. Muistan itse minkälaisia frustraatioita minulle aiheutti se, etten pitkään aikaan päässyt lainkaan sisälle Blaken maailmaan ja sen käsitteisiin.

Oma kehoitukseni on valita lapsenkaltaisen ihmetyksen asenne, jossa rationaalinen äly ei heti haasta kohteita tai niiden selvityksiä, vaan aistien avulla äly antaa kuvien ja tekstien kuljettaa Tietoisuutta kohti niiden todellisia, sisäisiä merkityksiä; tällöin usein, kuten tapahtui itsellenikin, saattaa jokin Näkymistä aueta aivan uudella tavalla Tietoisuudessamme ja koemme hienoja Oivalluksen hetkiä, kun kuvat ja käsitteet äkkiä muuttuvatkin Eläväksi Todellisuudeksi. Tällöin saatamme huomata, että mieli - siis meidän ajatteleva olentomme ei olekaan niin todellinen, kuin sen olemme olettaneet olevan, vaan se vain verhoaa jotain syvempää, josta ajattelu seuraa sekundäärisenä.

BLAKEN KIELESTÄ JA SEN SUOMENNOKSESTA

William Blaken kieli on paitsi sisällöllisesti myös muodollisesti hyvin omalaatuista. Jopa perehtyneelle Englanninkielen taitajille - siis myös Englantilaisille itselleen on Blaken ilmaisu äärimmäisen vaikeaa ja moniselitteistä. Koska Blaken tekstit perustuvat Jumalaisessa Tilassa olemiseen ja sieltä käsin kirjoittamiseen on hänen kirjoitustensa ilmiasu sen mukaista. Nämä teokset on kirjoitettu kuvaamaan Jumalaisia Tietoisuuden Näkyjä ja erilaisia havainnoinnin tiloja. Tämäntyyppiseen kieleen olemme tutustuneet ainoastaan Ilmestyskirjojen teksteissä ja kuten jokainen tietää ovat nuo tekstit hyvin moniselitteisiä, eivätkä välttämättä avaudu lainkaan Rationaaliselle Mielelle.

Blaken tekstien kohdalla asia on hiukan samankaltainen, mutta ainoastaan sillä erolla, että Blake haluaa myös lukijansa oivaltavan Ikuisten Totuuksien sisältöä ja siksi hän usein kuvaakin pitkään ja monitahoisesti samoja Tietoisuuden ilmiöitä, niin, että ne alkavat selkeytyä yhä enemmän ja enemmän. Mutta, kuten jo todettua edellyttää tämä melkoisen antaumuksellista paneutumista hänen maailmansa Näkyihin.

Blake inhosi kielellisiä ” briljeerauksia ” ja aikansa tyypillisiä värssytyksiä ja loppusointuja, sillä hän halusi kielensä elävän ”Runollisen Inspiraation Raivossa ” ja sen tähden hänen välimerkkien käyttönsä on täydellisen käsittämätöntä ihmismielelle. Hän saattoi kuvata esim pilkut tai pisteet lintuina, kukkina, kaloina etc. Ja hän käytti runsaasti aivan oman laatuisiaan yhdistelmä - välimerkkejä.

Mikäli lukija haluaa perehtyä Blaken alkuperäisen kielen erikoisuuksiin voi hän tutkia tämän teoksen lopussa olevaa listaa, siitä löytyy sopivia esimerkkejä hyvistä Blake - teoksista.

Blaken tutkijat ovat luetteloineet ” Valaistuneet Kirjat ” eri tavoin - luetteloinnit eivät siis ole Blakelta itseltään peräisin. Milton - runoelmasta on olemassa neljä eri käsinkaiverrettua ( Blaken itsensä tekemiä ) ja painettua versiota, jotka kaikki poikkeavat jonkin verran toisistaan, sillä Blake ei halunnut koskaan tehdä samaa työtä samanlaisena kahdesti, vaan lisäsi ja varioi teoksia aina jonkin verran. Milton - runoelmasta on olemassa a, b, c ja d - versiot, joiden kuvitukset myös poikkeavat toisistaan hiukan. Tämän kirjan Blake - teksti perustuu teokseen: William Blake, Complete Poems ( Alicia Ostriker, Penguin Books, England 1977 ), jossa oleva Milton - runo on peräisin joko a tai b versiosta. ( ne ovat teksteiltään samanlaiset )

Itse en pidä Blaken pilkkujen, puolipisteiden ym. tarkkaa kopiointia oleellisena; itse asiassa sitä ei voi edes lähellekään toistaa alkuperäistekstiin nähden, sillä lauseiden rakenteet ovat muutenkin jo niin erilaiset. Olen valinnut käännökseeni selkeän linjan, joka on se, että yritän tuoda Blaken kielen ja

” sanoman ” mahdollisimman lähelle tavallista lukijaa, sillä Blakemäinen välimerkitys sisällöllisen vaikeuden kanssa tekisi mielestäni teoksen lukemisen mahdottomaksi suomalaiselle lukijalle.

Uskoisin, että Blaken välimerkkien käyttö ja lauserakenteiden ” pirstominen ” oli tietyssä mielessä

 ” tahallista ” jolla tarkoitan sitä, että tuohon aikaan Englannissa ” henkisistä ” asioista puhuminen ja kirjoittaminen oli hyvin yleistä - olihan mm. Juuri John Milton ( siis kirjailija, runoilija Milton )

Englannin arvostetuimpia runoilijoita ja englantilaisessa kulttuurissa ylipäätään oli useita runoilijoita ja kirjailijoita, jotka käsittelivät ” henkisiä ” aiheita ( Chaucer, Wordsworth, Shakespeare mm.) ja ehkäpä tämän perinteen takia Blake halusi myös tuoda uuden, vapaan hengen ja sen voiman ilmaisun aina kielen rakenteisiin asti ja järjesti joko tietoisesti, harkiten tai intuitiivisesti välimerkityksensä ja lauserakenteensa siten, että Järjen Henki helposti putosi kärryiltä.

Koska Suomessa ei kuitenkaan ole Englantilaisen kaltaista henkistä kirjallisuustraditiota, ei välimerkkien outous ole nyt oleellista, vaan sisällön mahdollisimman suuri avautuminen lukijalle.

Kuten lukija huomaa on itse kielellinen ilmaisukin kuvineen ja nimineen tarpeeksi monisävyistä ja monimutkaista, joten suomenkielisessä versiossa on turha enää tehdä asiaa vaikeammaksi.

Blaken teoksissa mainitaan usein kristillisestä terminologiasta tuttuja käsitteitä, kuten Jeesus, Saatana, Jumala, Enkeli, Harha yms. Koska Blake piti Kirkkoa Saatanan muotona, joka piti yllä maailmallista valhetta uskontoa alistavana aseenaan käyttäen on syytä perehtyä näiden käsitteiden ja termien sisältöön ennekuin aloittaa tekstin, sillä silloin ymmärtää kuinka paljon Blaken käsitteet eroavat niiden kirkollisista vastikkeista. Usein käsitteet ovat itse asiassa jopa päinvastaisia.

Toinen seikka, ( selkeyden lisäksi ) joka tukee valitsemaani käännöslinjaa ja myös omaa taiteellista vapauttani käännöstyössä on se, ettei Blake: kään uskonut mekaanisen toistoon, vaan hänen tekstinsä elivät aina uusissa versioissa ja ” Valaistuneet Kirjat ” sisältävät usein toinen toistensa sisällä olevia viittauksia, lainauksia ja kappaleita. Tällä haluan sanoa sitä, että tässä ajassa, tälle henkilölle teksti on ilmennyt tällä tavalla ja sen pituinen se; teksteistä voisi tehdä varmasti tusinoittain eri versioita.

Toivon vain, että lukija löytää Blaken ihmeellisen maailman rikkaudet itsestään tai että hän kykenee

heijastelemaan sen Arkkityyppisiä Olemuksia omassa Tietoisuudessaan.

William Blaken tekstien viittauksia on miltei mahdotonta tuoda täydellisesti esiin, sillä pelkät viitteet

vaatisivat oman teoksensa, onhan Blaken tekstien pohjana koko ihmiskunnan kehityskaari ja sen

miljoonat tapahtumat. Tässä teoksessa tyydyn tuomaan esille Jumalaisen Näyn eri Hahmojen ominaisuudet ja eri käsitteiden selitykset, niinkuin ne ovat ilmenneet niille, jotka ovat Blakeen syvästi perehtyneet. Lisäksi tuon esiin joitain yhtäläisyyksiä sekä idän, että alkuperäiskansojen käsitysten välillä. Teoksen loppuosassa on selvitys lähdeteoksista, joita olen käyttänyt vertailuja tehdessäni.

Monet yhteenvedot, jotka ovat selitysosassa olen liittänyt yhteen omakohtaisten kokemusten kautta; siis tiedot eivät perustu pelkästään kirjalliseen, älyllisen materiaaliin, vaan myös omaan kokemukseen, jonka valossa yhteenvedot on voitu tehdä ja havaita oikeiksi. Toivon että tällainen käsittelytapa miellyttää lukijaa ja tekee Blaken tekstit entistä kiinnostavammiksi ja lukemiskokemuksen rikkaammaksi.

William Blake; Milton, Jumalaiset Näyt

All Rights Reserved, Petri Hakkarainen

YKSI JUMALA

Blaken Jumala on kaikkeen vaikuttava Maailmansielu, joka on paitsi, niinkuin Intialaisessa traditiossakin Kaikkiallinen Henki eli kaiken lävistävä Tietoisuus myös Persoonallinen Jumala siinä mielessä, että omassa Kosmisessa Näytelmässään Hän ottaa eri hahmoja, joiden kautta Hän toimii ja tuo itseään ilmi. Mutta Blaken kirjoitusten ydin on siinä, että Persoonallinen Jumala on vain Ykseyden Ilmentymä - siis välikappale. ( Jeesus luotiin Näkymättömän Jumalan Kuvaksi )

Samalla tavoin ovat kristillisen kulttuurin piirissä puhuneet yleensä Gnostikot, jotka olivat myös vastaan Jumalan ulkoista, kirkollista muotoa, sekä Jumalan Patriarkaalista, suvaitsematonta muotoa, jota kirkollinen hierarkia korosti.  ( Blake:  Nobodydaddy - Eimikäänisä )

Tämä on kristillisen kirkkofilosofian ytimen kannalta oleellista; sillä Blake kuvaa meille Yhden Jumalan, jonka Kirkko pilaa abstrahoimalla Jumalan Kuvaksi - siis käsitteeksi; ulkoiseksi, yhdeksi

Monoliittiseksi Olennoksi, joka ei enää elävöitäkään luomakuntaansa kaikkiallisella läsnäolollaan ja joka varsinkaan ei ilmene jokaisessa ihmisolennossa ” Jumalaisena Ihmisyytenä ” kuten Blake kuvaa tuota Jeesusta, Jumalan Poikaa ihmisessä.

Blaken Jumala laskeutuu hautaan jokaisen kuolevan mukana ja aina syvimpään Helvettiin asti ja Hän antaa kuolleelle näkymiä Ikuisuudesta. Ihmisen sisäinen todellinen olemus ei lainkaan tunne Kuolemaa, vaan Kuoleman Tila liittyy ainoastaan erillisen mielen harhoihin. Blaken Jumala on aina läsnä, kaikkialla ja kaikessa, ja odottaa vain ihmisen paluuta takaisin Ykseyteen.

Blake puhuu virallisesta uskonnosta: ” Sinun tarkoituksesi & sinun Pappiesi tarkoitus & Kirkkojesi tarkoitus on painaa ihmisiin Kuoleman Pelkoa, opettaa vavistusta & pelkoa, kauhua, rajoittamista: viheliäistä itsekkyyttä. Minun tarkoitukseni on opettaa Ihmisiä halveksimaan Kuolemaa ”

( Milton orig. 38: 37 )

William Blaken Jumala on Armon Jumala; ja kun Jeesus, Poika oli eläessään maan päällä yhtä Isänsä kanssa, muuttui hän Ristinkuoleman ( Ylösnousemuksen ) jälkeen Jehovaksi, ” Armollisuuden Jumalaksi ”

Pyhä Henki Blakellä on Jeesuksen, siis Jumalaisen Ymmärryksen ulosvirtaava Voima, älyn muotojen Alkulähde ja Jumala esiintyy tämän Voiman kautta jokaisessa ihmisessä hänen ” Elämän Henkenään ”

Tämä Voima on yleensä feminiininen, Alkuäiti, josta kansakunnat saavat alkunsa ja Hän on myös Albionin, Maailmansielun ulosvirtaava, feminiininen muoto; Elävien Sielujen Rakennus. ( Jerusalem,

Vapauden Henki ) ja Hänen kautenaan Viimeisen Tuomion jälkeen alkaa Universaalin Uskonnon kausi

( Uusi Jerusalem )

Blaken Näyt ja tekstit ovat erittäin tärkeitä, mikäli haluamme ymmärtää uskontoja ja niiden kehittymistä ja ilmenemistä ihmisessä. Ne ovat ehkäpä vielä tärkeämpiä tänään, kuin hänen omana aikanaan, sillä tällä hetkellähän todistamme uskonnollisen fanaattisuuden ja ortodoksisuuden uutta, tuhoisaa nousua ja nämä uskonnon fanaattiset muodot vetoavat aina tähän Yhden Jumalan käsitteeseen, jonka avulla toiset voidaan julistaa Hengen Vihollisiksi, Syntisiksi ja näin Sotaa pidetään yllä Kansakuntien kesken. Blaken avulla meidän on mahdollista ymmärtää niitä tietoisuuden mekanismeja, joiden kautta nämä voimat pääsevät syntymään.

( ”..sillä meillä on noita palkkalaisia Leireissämme, Oikeusistuimissamme & Hoveissamme; noita jotka jos vain voisivat ainaisesti alistaisivat Henkistä & pidentäisivät Ruumiillista Sotaa .”.( Milton esipuhe ) )

Todellisuudessa, siis Ikuisuudessa Sota on Jumalaisessa Älyssä tapahtuvaa Ideoiden taistelua, ei ruumiillista sotaa, joka on seurannut paitsi miehen ja naisen erosta ja tyytymättömyydestä, myös uskontojen vääristä, alistavista ja vihollisuuksia aiheuttavista käsityksistä.

VIIMEISEN TUOMION DRAAMA

William Blaken Jumalainen Näkymä tarjoaa meille ymmärrystä suuresta Kosmisesta Draamasta, jossa ihmisyhteisöt; kokonaiset kansat muodostavat yhden Jumalaisen Jäsenen tai Hahmon ja jossa kokonaisuudesta erillistynyt Rationaalinen Mieli toimii Pahan Voimana, hajoittavana ja orjuuttavana tekijänä. Tässä Suuressa Näytelmässä kansakunnat kulkevat Tietoisuudessaan kohti ”Täyttymystä ”, ”Valaistumista ” tai Jumalaista Ymmärrystä, mitä sanaa siitä halutaankin käyttää.

Blaken mukaan Viimeinen Tuomio on koko ajan läsnäoleva Todellisuus, joka tapahtuu aina, kun yksilö kieltäytyy hyväksymästä elämänsä Valhetta ja alkaa etsimään Totuutta; näin hän jättää taakseen yksitellen Harhan Tilat ( Harhat Tuomitaan Erehdykseksi ja Hävitetään ) Tällöin Blaken sanojen mukaan Kristus ihmisessä hävittää pois Ajallisen - siis sen, mikä on aistien ja mielen aiheuttamaa materiaalista harhaa ja joka liittyy vain ruumiilliseen syntymään ja sitten Puhdistunut, Jumalainen Äly ( Tietoisuus ) paljastaa Ikuisuuden Näkymät - siis juuri tuon Arkkityyppisen, Jumalaisen Näkymän, josta kaikki uskonnot ja niiden käsitykset ovat alunperin peräisin.

Paitsi, että tämä prosessi tapahtuu jokaisessa yksilössä tapahtuu se myös kollektiivisesti koko ihmiskunnassa ja Milton - runoelman lopussa koko luomakunta alkaa jo valmistaua tämän ” Näytelmän ” huipennukseen, jossa Todellisuus taas paljastetaan sellaisena, kuin se koko ajan on ollutkin; Ikuisena ja Muuttumattomana.

Blaken mukaan Viimeisellä Tuomiolla Helvetin Tuliin syöstävät hahmot eivät ole Jumalaisia Yksilöitä, vaan ne ovat Tiloja ( Erehdyksen eri Tilat ) Blake sanookin, että ainoa keino antaa anteeksi vihamiehelle on tunnistaa Jumalainen Yksilöllisyys erilliseksi näistä Tiloista ( Erehdyksen eri asteet ) joissa hänen Sielunsa kulkee.

BLAKEN TEHTÄVÄ

Blake itse oli tullut maailmaan aloittamaan erään Ylösnousemuksen vaiheen, sillä hänen tehtävänään oli paljastaa Raamatun todellinen, hienojakoinen sanoma, sekä maailmat uskonnollisten käsitteiden takana. Näin Blake omalta osaltaan tekee Jumalaista työtään paljastaakseen Järjen Olennon Tyrannian eri Harhat, jotta ihmiset voisivat niistä vapautua. Milton - teos kertookin erään vaiheen Universaalissa kamppailussa kohti Tietoisuutta, kohti Vapautta ja Minän Häviämistä ( Itse- Hävitys ), sillä tuo kosminen Tila luodaan Miltonin Hengen lunastuksen kautta.

( Milton on myös Universaali Tila, jossa Ymmärryksen kautta ihminen vapaaehtoisesti luopuu Minuudestaan ( erillisyyden kuvitelmasta ) ja palaa Tietoisuuden puhdistavassa Tulessa )

Milton - tuo historiallinen henkilö kirjoittaessaan kuuluisia teoksiaan, mm” Kadotettua Paratiisia ” oli Blaken mukaan vielä kristillisen harhan tilassa, ulkoisen doktriinin ja syntimoraalin sokaisemana ja toimi siis Saatanallisista Laeista käsin. Hän halusi selkeytyneessä ymmärryksessään korjata erehdyksensä saadakseen rauhan ja pyysi  William Blakea kirjoittamaan uudelleen nuo Ikuiset Totuudet. Itse asiassa Blake syntyy ikäänkuin Miltonin jatkumona, sillä he kuuluvat Runoilija - profeettojen linjaan ja Milton sanoman oikaisemisen ja Miltonin Hengen Lunastuksen jälkeen Miltonista tulee Herättäjä, Uuden Ajan Sanasaattaja ja Totuuden Julistaja - tämä rooli lankeaa Blakelle, kun hänen Henkensä yhtyy Miltoniin ja Losiin, tuohon Runollisen Inspiraation Mahtavaan Henkeen.

Milton - runoelman kirjoitusprosessista William Blake kirjoittaa seuraavasti :

” Olen kirjoittanut tämän Runoelman suoraan ( Jumalaisesta ) sanelusta, kaksitoista, joskus jopa kaksi - tai kolmekymmentä säettä kerrallaan, vailla minkäänlaista tarkoitushakuisuutta & jopa vastoin omaa tahtoani...& valtava Runo saa muotonsa, joka näyttää olevan Pitkän Elämäntyön Tuotosta, mutta kaikki on tapahtunut vailla aherrusta taikka ( ennakko ) tutkimusta.. ”

( Kirje Butts :ille 25. Huhtikuuta 1803 )

”Puhuakseni tuleville Sukupolville Hienojakoisilla Vertauksilla, jotka vihdoin kokosin Suuren Runoelman Muotoon. Voin ylistää sitä, sillä en pyri teeskentelemään olevani mitään muuta, kuin Sihteeri; Kirjoittajat ovat Ikuisuudessa. Pidän sitä ( Milton - runoelmaa ) Merkittävimpänä Runoelmana, joka voidaan tästä maailmasta löytää ”

( Kirje samalle henkilölle myöhemmin )

On helppo yhtyä Blaken sanoihin, sillä jos hän on kykenevä oikaisemaan Danten, Swedenborgin ja Miltonin kaltaisten Nerojen Näkemyksiä täytyy hänen, vaikkakin onkin ”vain” kirjuri olla itse Nerouden Universaalin Hengen ilmentymä. Suomennettuani koko teoksen selityksineen olen taipuvainen sanomaan kuten Blake: : tämä on eräs kaikkein merkittävimmistä teoksista, joita ihmiskuntaan on ilmestynyt tähän mennessä. ( huom. myös muut Blaken teokset )

BLAKE MAAILMANKUVAN YHDISTÄJÄNÄ

Merkittävää Blakessa on myös se, että hän toimii linkkinä sekä Idän tietämyksen että Luonnonkansojen ymmärryksen välillä ja Blakea lukemalla voidaan hyvin käsittää miksi kuilut Uskontojen ja eri Näkemysten välillä ovat syntyneet ja että Jumalainen Visio on aina ollut ja tulee aina olemaan jokaisen Kansakunnan Tajunnan määräävänä tekijänä; tekijänä, joka sitten Kansakunnan asenteen mukaisesti tulee selkeämmäksi tai hämärtyy riippuen sille annettavasta huomiosta ja arvostuksesta.

Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että voidaan ymmärtää nykyisen ”Tieteellisen ” maailmankuvan, varhaisen Mytologisen maailmankuvan ( tai shamanistisen maailmankuvan ) sekä Yksi - Jumalaisen uskonnon käsitteiden yhtäläisyyksiä ja yhtä - aikaisuuksia, sillä voimme havaita, että kaikki nämä eri ymmärryksen ja näkemisen tasot ovat olemassa koko ajan - ne siis ovat Harhan osia, vaillinaista Ymmärrystä, eivät vielä ” Valaistuneen ” Tietoisuuden maailmoita, joita Ikuinen Ihmisyys Todistaa.

William Blaken teokset voivat toimia siltana, kun halutaan käsittää yhtäläisyyksiä eri katsantokantojen välillä ja ne voivat auttaa meitä jäsentämään omaa maailmankuvaamme kohti ” Vapahtavaa ”, armahtavaa, Jumalaista Näkemystä, jossa Dogmaaattisuudella tai fanaattisuudella ei ole tilaa.

Kuuden Tuhannen Vuoden Kudelma

KUUDEN TUHANNEN VUODEN KUTEEN JUMALAISEN NÄYTELMÄN LUONTEESTA

LUKIJALLE:

William Blaken teoksia ei yleensä voida ymmärtää siten, kuin me yleensä käsitämme ymmärtämisen.

Tämä lähtökohta täytyy hyväksyä saadakseen oikean asenteen lukemistilanteeseen, sillä muutoin lukija saattaa alkaa epäillä omaa järkeään ( mikä sinänsä on positiivista ) ja kysyy ehkä itseltään: ” onko minussa jotain vialla, kun en oikein käsitä mitä tämä henkilö yrittää sanoa ? ”

Ei, vika ei todellakaan ole lukijassa, vaan siinä, että Blaken teksteillä ei ole mitään tekemistä koko Järjen Alueen kanssa; ne ovat Ikuisuuden Oivalluksia, jotka pohdittuina saattavat viedä toisilta ihmisiltä koko heidän elämänsä, mutta jotka Jumalaisesti Inspiroituneille henkilöille saattavat ilmaantua sekunnin kymmenesosassa ( ajattomasti )

Voidaan sanoa, että William Blaken kirjoitukset voivat ”avautua” mielessämme tai ne voivat avata mielemme käsityksiä ja asettaa Tietoa oikeaan asemaansa eli niin, että ymmärryksemme ei ole näennäisessä tai hajanaisessa tilassa; eli meidän omat, Jumalaiset Jäsenemme ( sisäisessä kosmoksessamme ) voivat löytää takaisin menetetyille asemilleen Tietoisuudessa, sillä sellainen on Tiedon ts. Suoran Ilmoituksen voima. Tällöin se, mitä me yleensä kutsumme Symboliksi tuleekin eläväksi ystäväksi ja ymmärryksen välineeksi ja lakkaa olemasta ” Symboli .”

Älylliseen turhautumiseen ei siis ole syytä, sillä kyse on vain asenteesta, jolla lähestyä Blakea, hänen tekstejään, sekä hänen Näkyjään. Koska Jumalaiset Näyt eivät ole peräisin rationaalisen ihmismielen piiristä niitä ei voi myöskään lukea analyyttisesti, järjellä ymmärtäen, vaan lukutavaksi on ehkä parempi valita ”maisteleva ”, intuitiivista ymmärrystä korostava lähestymistapa; mitä tyhjempi lukija voi olla lukiessaan Blaken tekstejä sitä lähemmäksi niiden ydintä voidaan tunkeutua.

William Blaken Kuvat ja tekstit tarjoavat meille huikaisevan mahdollisuuden ymmärrykseen, joka ylittää ihmeellisellä tavalla meidän aisteihin sidotun arkitietoisuutemme. Aikanaan Blakea yritettiin leimata ” hulluksi ” ja häntä on yritetty myöhemminkin vähätellen työntää noiden kyseenalaisten

” mystikkojen ” kastiin; siihen henkilöiden ryhmään, jota ei tarvitse ottaa niin kovin vakavasti.

Mutta uskoisin, että jokainen, joka perehtyy syvemmin siihen, mitä Blake todella sanoo runoelmissaan ja kuvissaan vakuuttuu siitä, että Blake on paitsi äärimmäisen lahjakas taiteilija myös äärimmäisen, etten sanoisi todella nerollisen älykäs henkilö. Totuudella on yleensä sellainen outo luonne, että kun siihen törmää, niin se tuntuu hyvin tutulta ja ymmärrettävältä; joltain sellaiselta, jota emme vain jostain syystä ole tulleet huomanneeksi ja tästä syystä olen liitänyt Runoelman jälkeen aakkosellisen sanaston, jonka kautta lukija voi sitten tutkailla Blaken käsitteitä ja sanastoa ja huomata, että vieraiden nimien ja ihmeellisten Näkyjen pohjalla on selkeä logiikkansa; selkeä, kaikkien ymmärrettäväväksi avautuva rakenne, joka jostain syystä alkaa tuntua sitä tutummalta mitä enemmän sitä tutkii - tämä juuri on Blaken tekstien rikkautta. Jokainen Nimi, jokainen Hahmo, jokainen Tila avautuu yhä syvemmälle ja liittyy yhä uudelleen ja uudelleen toisiin asioihin, kunnes niistä muotoutuu mitä hämmästyttävin maailmankuva - haluaako lukija hyväksyä sen mahdollisuuden, että Blaken maailmankuva olisi totta on sitten hänen asiansa; joka tapauksessa Blaken maailmankuvan hahmotus on täydellisin kuvaus tästä olemassaolostamme mihin  olen koskaan, missään kulttuurissa törmännyt.

Blakea ei todellakaan voida sivuuttaa ” vain ” mystikkona.

WILLIAM BLAKEN MAAILMA

William Blake esittää meille maailman, jossa kaikilla asioilla on henkinen - siis Jumalainen alkusyynsä 

ja hän maalaa esiin maailman, jonka Erehdys on turmellut ja jota ”puhdistamaan” hän, kuten monet muutkin Jumalaiset Hahmot ovat tulleet.

Tämän Erehdyksen luonne on sellainen, että ihmiset luulevat maailman olevan luonteeltaan materiaalisen ja että aistein havaittava maailma olisi itsenäisenä todellinen. Tämä havaintotapa yhdessä Jumalaisen Ihmisyyden ( Puhtaan Tietoisuuden Tila yksilössä ) abstrahoitumisen kanssa on johtanut mitä syvimpään harhaan; täydelliseen näennäisyyteen, jota hänen mukaansa Kirkollinen Uskonto pitää yllä Moraalisen Tuomitsemisen ja Synneistä Syyttämisen avulla; kumpikin asioita, jotka Blaken mukaan ovat peräisin Saatanasta, tuosta Erehdyksen Tilasta, joka esiintyy Synneistä Syyttäjänä ja joka saa aikaan sen, että ihmiset eivät voi vapautua, eivätkä vapauttaa toisiaan, koska eivät kykene tulemaan yhdeksi oman todellisen olemuksensa, Jeesuksen kanssa. Näin siis Kirkolliset Moraalidogmit luovat omilla olemuksillaan sekä Synnin, että sen Syytöksen loputtoman kierron.

Blaken Jumala on aina läsnäoleva Armo ja Poikaan ( Jeesus Universaalina Olentona tai Tilana ) kiteytynyt Anteeksianto, joka ainaisesti vapauttaa Pahan kahleista. ( Erehdyksestä, Syytöksestä )

Blaken mukaan Kristus on koko ajan läsnä jokaisessa ihmisessä hänen todellisena, viattomana Itsenään, Jumalaisena Luovuutena, joka tuo ymmärrystä Inspiraation ( Pyhän Hengen voima ) kautta materian maailmaan ja siis ihmisen omaan Tietoisuuteen.

Tämän takia Blake Milton - runoelman alussa kehottaakin aikansa nuoria miehiä hylkäämään Kreikan ja Rooman mallit, jotka perustuvat vain Muistin Tyttäriin, eivätkä aina läsnäolevaan Ispiraatioon, joka on meissä oleva tie takaisin Jumaluuteen. Kehoitus, joka koskee tänä päivänä yhtä hyvin Suomalaisia ihmisiä, jotka yrittävät jatkuvasti poimia mallia muista kulttuureista ja niin sanotusta ”sivistyneestä ” maailmasta, vaikka Ikuisuuden Taide ja Tiede olisivat jatkuvasti ulottuvillamme jos vain haluaisimme.

Väärä ymmärrys Maailman ja Jumaluuden luonteesta on johtanut maailmaa jo pitkän ajan, siitä viittaus Kuuden Tuhannen Vuoden Kuteeseen, joka ilmenee Jeesuksen veren tahraamina vaatteina; nämä vaatteet ovat ihmiskunnan tarina, vereen tahritun Rakkauden runoelma.( Milton runoelman loppuosa )

BLAKE, SYMBOLISTI

Symboliksi sanotaan nykyisin jotain asiaa, joka viittaa johonkin käsitteeseen, joka tulkitaan yleensä älyn käsittein tai psykologisesti. Yleensä symbolin takana oleva käsite on epämääräinen, monimerkityksellinen tai tuntematon ( vrt. esim. Elämän Vesi - käsite )

Heti alkuun mainittakoon, että Blake ei ole Symbolisti, sillä hän on Todellisuuden kuvaaja, eivätkä hänen hahmonsa ole Symbolisia, vaan ne kuvaavat niin tarkasti tietyn olotilan Universaalia vastiketta, kuin sitä on mahdollista esittää. Blaken kuvat ja sanat ovat ” symboleja ”, jotka avautuvat tietoisuudessa Ikuisiksi Näkymiksi, sillä sellaisia ne ovat, mutta koska tätä näkemisen lajia hyvin vähän tunnetaan ja se sekoitetaan yleensä aktiivisen mielen fantasiaksi on Blakeakin vähätellen kutsuttu symbolistiksi.

Ne ihmiset, joilla on omakohtaisia kokemuksia joko syvistä intuitiivisista oivalluksen tiloista tai Arkkityyppisistä Näyistä tietävät, että symbolit eivät ole ” vain ” symboleita, vaan Tietoisuuden Maailman Eläviä Olemuksia, eri asia on sitten havaitaanko ne vääristyneen mielen peilin kautta

( kuten esim joissain skitsofrenia tapauksissa ) vai havaitaanko ne Puhtaan Tietoisuuden hiljaisessa tilassa, jolloin ne näyttäytyvät puhtaina ja selkeinä.

Blake on siis Super - realisti, sillä hän kuvaa Ikuisuutta niin hyvin, kuin sitä voidaan kuvata kolmiulotteisessa materian maailmassa. Intiaaneille Blaken kaltainen visionääri on helposti ymmärrettävä tulkitsija, sillä esim Siouxie - kulttuureissa ihmiset ovat jo vuosituhansia etsineet omaa Tietoisuuden Näkyään, joka ohjaisi heitä elämänsä polulla ja antaisi heille syvemmän ymmärryksen elämän merkityksestä. Mutta edes heidän pitkässä traditiossaan ei ole lainkaan selvää, että ihmiset saavat Jumalaisen Näkymänsä, vaikka sitä varten usein valmistaudutaan jopa vuoden ajan. Blake on siis hyvin poikkeuksellinen ihminen, sillä hän oli pienestä pitäen auki tuolle Ikuisuuden Olotilalle, jossa nämä Näyt ilmenevät.

Symboleihin, samoin kuin uskonnollisiin merkityksiin liittyy hyvin paljon sekä väärää tulkintaa että väärää ymmärrystä, muutoinhan symbolit olisivat meille yhteistä kieltä; ne kun ovat epäverbaalisia.

Suurin osa teoksista, jotka koskevat esim. Amerikan alkuperäisväestön symbolien tulkintaa ja kuvausta eivät itse asiassa tee sitä ( tulkitse tai kuvaa niitä ), vaan ne kuvaavat sitä, mitä symbolit edustavat ihmisille, jotka elävät Erillisyyden Harhassa; siis ihmisille, joille ne ovat vain älyllisiä käsitteitä, eivät elävää todellisuutta, joka on osana elämää.

Sama tulkinta pätee usein myös Blaken kohdalla - monet latistavat Blaken syvyyden tulkitsemalla hänen kuviaan vain rationaalisesti tai vain yleisesti hyväksyttyjen käsitteiden kautta, mutta tämä juuri on osa Saatanallista Harhaa, Peittävän Enkelin Abstahoinnin voimaa, joka tekee kaikkien asioiden olemuksista niiden itsensä kuolleita kuvia - tämä Järjen olento on luonut tällä tavalla pitkälle kehittyneen kirjallisen kulttuurin, jonka suurimpana haittana on ainainen objektivointi, silloin, kun ihmisen itse asiassa pitäisi tulla yhdeksi ensinnäkin symbolin kanssa ja sitten avautua Tietoisuudessaan sen Todelliseen Olemukseen.

Siksi sanon, että Blake ei käytä Symboleja, vaan jokainen ns. symboliksi tulkittava kuva on itse asiassa suora kuva Jumalaisesta Todellisuudesta niin tarkasti, kuin sitä on mahdollista kuvata ja usein meidän on vaikea hyväksyä tätä kuvaa aktuaaliksi todellisuudeksi siksi, ettei meillä itsellämme ole ollut pääsyä siihen Tilaan, jossa symbolin olemuksen Ikuinen luonne voitaisiin kokea.

Kun William Blake kuvaa Villi - Timjamia sanoo hän, että tämä pieni, purppurainen juuri on Ikuisuuden maailmassa itse asiassa Mahtava Demoni ei hän tarkoita, että tällä on jokin ” symbolinen ” merkitys, vaan juuri tällä tavalla asia ilmenee todellisuudessa. Meidän ” tietämyksellemme ” se on vain pieni punainen juuri, joka ei kerro meille mistään asiasta yhtään mitään; olisiko tämän Villi - Timjamin kuva tulkittava siten, että sen väkevä maku saa suolistossamme aikaan demonisen polttavia tunteita, vai kuinka ?

” Myyttisen ilmaisun tarve tyydyttyy, kun meillä on näkemys, joka riittävästi selittää ihmisen olemassaolon merkityksen maailmankaikkeudessa ja joka kumpuaa sielullisesta kokonaisuudesta; toisin sanoen tietoisuuden ja piilotajunnan yhteisvaikutuksesta. Merkityksen puute riistää elämästä sen täyteläisyyden ja merkitsee sen vuoksi sairautta.” ( C. G. Jung, )

Blakea ei pidä latistaa järjen latteuksiin - hänen tekstinsä ovat siihen aivan liian kallisarvoisia.

Sinä, joka istut yöllä hiljaa huoneessasi

 Sinä, joka istut yöllä hiljaa huoneessasi

Etsin merta

          ja löysin Sinut

                                                   Vapauden Aave

                                                                   

                                                                            ***

 

Perhonen lensi valossa

-         minä paloin

                                                                     

                                                                           ***

 

Käteni on naulattu siihen oveen,

                                                    josta kuljit

                                                                     ja lähdit

                                                                       ***

Kuinka voin ojentaa sinulle Kyyneleitä

-         suolaisessa vedessä ei kasva mikään

                                            Mihin katoavat hetket?

                         

                            ***

Aamulla tuuli

                     Aurinko luoteesta

                                                            kaste,

                                                                   ruoho

                                

                                     sataa niin raikkaasti

Illalla on toisin

Pöllön huhuilu

                                           ruoho oli mustaa

Kaikki palaa

                    Minä myös

Metsät palavat taas

                                                 On Aika

                                                                              ***

Jos pidän sinua kädestä niin Kuolen

                                      Jos laskeudun syliisi niin häviän

Missä on tappio,

                           ellei siinä,

                                           että joudun olemaan.

                                   ***

 

Minut on naulattu kiinni

                             Pysyvä arkku.

                                                                 En voi hengittää

                                                                  madot syövät lihaani

                                          Kirkas Aurinko paistaa sisälläni

                                                                                            Olen Vapaa

                                                                                                        

                                                                                                            muotoni on kadonnut

                                                                                ***

 

Joen juoksun alkulähteillä

                                         seisoo läpinäkyvä mies

                                                                 Se on Isäsi

                                                      sellaisena, kuin sinä olet

läpinäkyvänä

                                                         jokena

                                                                     mies

                                     ***                        

Taide.Murha / Meksikon nauru

Meksikon nauru

Meksikossa hirttäminen oli suurta huvia – Euroopassa se oli jo kadonnut kansahuvi, mutta Meksikossa sitä harrastettiin ahkerasti edelleen. Hullukuriset pierevät ja sätkivät ruumiit esittivät mekaanisen balettinsa keskipäivän kuumuudessa ja lapset ja vanhukset esittivät jäykähköjä, liitumaisia kommenttejaan: ”sillä tuli paskat housuun, viekää se vessaan” jne. ja ihmismieltä tervehdyttävät naurunhörahdykset läikähdyttivät ilmaa ja puhdistivat hajun pois mielestä.

Timantit vaihtoivat omistajaa – nyt ne olivat kylän poliisipäällikön kämmenellä ja hän tutki niitä sanomatta sanaakaan. Ehkä hän aavisti, mitä tuleman piti. Kertoivatko Timantit hänelle omaa äänetöntä lauluaan, joka syntyi Ajan Hampaassa, sen kolossa, maan lujaytimisessä povesssa, kun se käärmeen lailla kietoutui rakastelemaan hiilen molekyylien kanssa ja piti miljoonavuotista lätinäänsä ja sumeaa kiihkoaan: oppien, kokien, muistellen luomistyön ihmettä ja puristuen puristui hitaasti ajan tiivistelmäksi, suureksi salaisuudeksi, jossa maan pimeydessä valo puristuu aineeseen, jossa Jumala ja materia tulivat yhdeksi, niinkuin ne tulivat Herrassamme Jeesus Kristuksessa Aamen.

Tämä oli Ensimmäinen Sammakon Näkevä Silmä, se joka oli ennen lasisilmää.

Näin ei kuvitellut kuitenkaan kylän poliisimestari, vaan tavanomaisemmat halut synnyttivät pyörteitä hänen luutuneessa aivokopassaan. Ehkä hän näki vaimonsa kuhmuraiset sääret silkkisukisssa, ehkä itseänsä hurrattavan korokkeella tai jotain, mistä kuolevat, joutavat paperiolennot kuvittelevat ennen palamistaan.

Kuin käärmeen koloonsa houkuttelemana livahtaa hänen luihu, muhkurainen kätensä housuntaskuun, jonne koko hänen tulevan elämänsä onni tekee nyt pesää. Tämän näkevät Timantit, sillä ne tiesivät sen jo etukäteen – ei mitään ollut tehtävissä.

Näin ihminen käy verkkaan kohti kohtaloaan – parkuen kauhusta lapsena ja parkuen kauhusta vanhana, kun Tauti hänen korjaa. Jos olisin Timantti nauraisin sojottaen.

Kiinalainen mies solmii jälleen nuhruisessa vihertävässä huoneessa solmiotaan, vilkaisee sitten kelloaan ja menee taaempana sijaitsevan kaapin luokse – avaa sen ja vetää esiin kapeat hyllystöt, joilla ilmeisesti säilytetään koruja tai muuta vastaava niinsanotun arvokasta. Hän kaapii jotain pois alustalta ja kourastaan sitten pudottaa välkehtiviä kiviä samettiseen pussiin, joka nyt myös rypistyy Meksikolaisen kylän poliisimestarin kädessä.

”Mitä siinä oli ”

” Ei mitään – lähtekäähän nyt ”

Niin vaimenee ilta Meksikossa ja taskussa oleva houkutuksille altis käsi johdattaa isäntäänsä syvemmälle yöhön; taloon, jota kutsutaan kodiksi. Sitä pidetään jostain syystä turvallisena paikkana, mutta kuten tulemme huomaamaan on tämä samankaltainen erehdys kuin, niin moni muukin asia.

Vaivun symbolisessa kierteessä alaspäin ja laskeudun selälleni makaamaan mustan joen rantaan. Mitä nyt – takoo päässäni ja hengitys saattaisi kuulua hätääntyneeltä, jos sitä olisi – tämä paikka on ilmaton, vain kaislat hiljaa heiluvat synkän virran niitä heilutellessa. Luulen, että tämä on vain välikuvaelma ja jätän sen sinne.

Maa

Vanha Intiaanitietäjä sanoo:

”Sammakko on Pyhän Äiti Maan Alttarinvartija, juuri se ensimmäisenä sai otsalleen

Maa Äidin lahjoittaman Timantin ja myöhemmin otti sen silmäkseen nähdäkseeen paremmin – pitkään se itki Maan kohtaloa – se kuuli syvyyteen koneiden möyrinän, telaketjujen huudot, tuhansien murskaantuvien matojen kiduttavan ujelluksen – siksi myös minä avasin suoneni ja annoin vereni huutaa pikällä matkallani maan alla.

Siellä se sitten istui tuhat vuotta, tai joka tapauksessa aika pitkään – hämmentyneenä, hiukan peloissaankin, mutta tyytyväisenä Timanttiinsa, kunnes rautainen koura eräänä päivänä kahmaisi sen kitaansa ja piittaamatottoman kaivosmiehen karkea käsi riisti siltä näkökyvyn toisesta silmästä.

Sitä ennen Intiaanitietäjä ja sammakko olivat kuitenkin tehneet ystävyydenvalansa ja sammakko oli opettanut Intiaanille, miten Timanttisilmällä nähdään.

Ero on siis siinä, että he eivät tarvitse timantteja kaulalleen, vaan heidän silmiensä pilkkeessä on tuo Timantin valon viesti avaruuksien yli ulottuvasta sillasta. Se on ahneuden vastakohta.

Kaivosmies ei muuten koskaan enää palannut pinnalle, sillä Maa päätti sulkea hänet omistavaan,

tukahduttavaan syleilyynsä ja balsamoi hänen ruumiinsa Sammakon seuraksi.

Niin ne – Sammakko ja mies sitten rupattelivat pitkään matemaaattisista kaavoista, chilikastikkeesta

tornadojen ymmärryksestä ja siitä, kuinka Timantti oli heille niin paljon opettanut – sen avulla saattoi nähdä pimeässä, saattoi nähdä Maan Värähtelyn ja aistia salaisten virtojen voiman, kun Maa

puhui heille ikivanhaa kieltään. Ennen balsamoitumistaan oli miehestä ja sammkosta tullut hyvät ystävät, mutta vain toinen heistä loikki eteenpäin historian hyppykivillä.

Intiaanitietäjä sen kaiken sitten kertoi, sillä sammakko oli myös hänen ystävänsä – hänen

sielunkumppaninsa ja se johdatti hänet maan uumeniin, sinne missä Hiili rakkauden rajuissa pyörteissä yhtyy valoon ja kannattelee Jeesuksen ruumista tähtiportissaan.

Meksikossa maa vavahtelee, sillä se haluaa varoittaa poliisipäällikköä, joka kädet taskussa nukkuen ei saa unta, vaan nukkuu silmät auki tähtitaivasta katsellen, kuin siitä jotain ymmärtäisi ja hän on muuttunut nyrkiksi, jonka tahto on lyödä ja murskata, jonka voima on puristaa ja se on samanlainen raiskaaja, kuin mies kaivoksessa, tai kuin rautainen koura, joka sammakolta riisti sen rakkaudellisen näkökyvyn ja runonlaulamisen taidon.

Sen käden tehtävänä on nyt puolustaa omaisuutta ja näin hän, ymmärtämätön mies onkin äkkiä liittynyt omistavan luokan tiedostavaan, omahyväiseen kastiin. Pian hänen talonsa ympärillä olisi aita ja kävelisi puujaloilla, niin, ettei hänen tarvitsisi tuntea enää maan tomun hajua, eikä tarvistisi katsella kuolevia olentoja niin läheltä, että matojen laulun erottaisi.

Timantit kiipeävät hänen kädestään rintaa pitkin otsalle, jonne ne majoittuvat hänen ajatustensa ketjujen välkkyviksi osasiksi – vähitellen niiden valo himmenee ja ne puristuvat hänen aivoihinsa mustiksi hiilimöykyiksi, jotka tuskassa huutavat:

”Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva!”

Niiden kammottava musta paino rusentaa miehen otsalohkon ja kykenevyyden nähdä enää selkeästi – hän nousee hiessä kylpien – se on hänen puhdistumisriittinsä, jolla hän maksaa velkaansa.

Absurdi muunnos vedestä nousevasta Venuksesta.

Poliisipäällikkö riuhtaisee kehonsa pystysuoraan ja yön tuuli kidättää hänet ulos, missä villinä kieppuvat tähdet tervehtivät murhaajaa. Ne ampuvat vihlovia nuoliaan hänen päähänsä, jossa Timantit tervehtivät taivaallisia serkkujaan riemuiten, juopuneina vapaudessa ja ne imevät nuo vihlovat säteet murhaavaan, mustaan massaansa, joka nyt muuttaa valoa takaisin pimeydeksi,

joka pikkuhiljaa syö Poliisimestarin aivot ja taivuttaa hänen nöyränä kohti maata, kuin nuokkuvan kasvin.

Yhä syvempään painuu hänen päänsä, yhä syvempään kumartaa hän kuolinvuoteellaan ja vihdoin otsansa suutelee maata ja Äiti Yö kietoo hänen hikensä osaksi taivaan pilviä, osaksi joen mutkia, lohduttaa ja ottaa katuvan sielun kiertokulkuun, josta ei enää ole paluuta.

Kojootit, erämaan pojat valittaen ulvovat haikeita laulujaan, varoittaen, kertoen muinaisia tarinoita tähtiä katsellen. Poliisimestari jättää tomunsa autiomaahan, jossa se muuttuu kiveksi, yhdeksi niin monen kohtalotoverin joukossa. Vaimon kuhmuraiset sääret eivät saaneet silkkisukkien viilentävää verhoa paljautensa päälle. Meksikossa maa järisee vielä hetken.

William Blake - elämänkertatietoja/ Milton - runoelman synnystä:

                                                                   William Blake

                                                                Elämänkertatietoja

  

1757 

28.11 William Blake syntyi James ja Catherine Blakelle.

He asuivat osoitteessa 28 Broad Street, Lontoo.

Vanhempi veli James syntyi 1753, muita sisaruksia olivat John ( 1760 )

Richard ( 1762 - kuoli jo lapsena ), Catherine Elizabeth ( 1764 ) ja Robert ( 1767 )

Blaken isä James oli neuletavarakauppias ja piti pientä putiikkia samassa osoitteessa.

William Blaken elämän alkuun kuuluivat luonnollisena osana ajan uskonnolliset tavat ja raamatunluku, mutta Blaken kohdalla voidaan sanoa, että ulkoiset olosuhteet olivat huomattavasti vähemmän merkittäviä, kuin jo hyvin nuorena alkaneet Jumalaiset Näyt ja keskustelut Enkelien ja Suurten Oivaltaneiden Sielujen kanssa.

Eri tutkijat päiväävät eri aikaan Blaken ensimmäiset ”Visiot”. Toiset sanovat, että ensimmäinen tapahtui n. kahdeksan vuoden iässä, toiset taas sanovat, että jo neljän vuoden ikäisenä ( Mary Lynn Johnson & John E Grant: William Blake; Poetry and Designs ) ajoitus sinänsä on irrelevanttia, koska joka tapauksessa Arkkityyppisestä Todellisuudesta tuli jo varhain Blaken maailma.

1761

Blake näkee ensimmäisen näkynsä Jumalasta ( neljän vuoden iässä )

1765 - 67

Näkee näyn Peckham Ryen kentällä. Tässä näyssään hän näkee Puun, joka on täynnä enkeleitä.

Kirjeessään myöhemmin Blake kertoo, että hänen varhaisnuoruudessaan hänen luonaan vierailivat Hengessä Milton, profeetat Ezra ja Isaiah ja myöhemmin näiden seuraan liittyivät mm. Paracelcus ja Jacob Böehme, sekä William Shakespeare; näiden, kuten myös eri Arkkienkelien ja Kristuksen kanssa Blake siis keskusteli Hengen eli Puhtaan Tietoisuuden tilassa. On myös epäselvää vaikuttivatko Blakeen kirjallisuuden kautta Jacob Böehmen valaistuneet teokset, jotka ilmaantuivat juuri tuohon aikaan; itse olisin valmis hyväksymään, että William Blake kasvoi eri Jumalaisten voimien ohjauksessa sisältäkäsin, olihan hänen henkinen tiensä avattu jo niin varhain.

1768 - 1772

Blaken isä kannusti poikansa taiteisiin suuntautunutta mieltä ja Blake pantiin kymmenen ikäisenä Henry Parsin piirustuskouluun. Isä myös osti Williamille kuvia Herculeksesta, Venuksesta ja gladiaattoreista. Monet kuuluisat kuvanveistäjät ja maalarit saivat alkunsa tässä koulussa.

1769

Kirjoitti jo sanoituksia ja mietelauseita, joista myöhemmin muodostuivat ” Poetical Schetches ”

1772

4. 8 aloittaa oppipoikana seitsemän vuoden sopimuksella Lontoolaisen kaivertajan

James Basiren luona ( London Society of Antiquaries ) Tänä aikana Blake innokkaasti opettelee kaiverruksen ja grafiikan alkeet, sekä oppii jäljentämään antiikin mestareita.

1774

Riitannuttuaan muiden kaivertajien kanssa Blake lähetetään kopioimaan Westminster Abbey: iin maalauksia. Blake saa mieltymyksensä Goottilaiseen tyyliin ja aloittaa keräilemään taideteosten painokopioita.

Hän myös käytti oppiaikansa vieraillakseen yksityiskodeissa ja palatsin tiloissa, sekä  tilaisuuksissa, joissa taidetta oli nähtävillä.

1775

Amerikan Vapaussota alkaa

Blake oli ylpeä saamastaan vanhan polven kaiverrustekniikoista, eikä antanut paljoakaan arvoa uudelle ”Englantilaisen Tyylin” kaiverrustavalle, joka hänen mielestään rikkoi kaivertajan perinteistä riippumattomuutta vastaan ja kosiskeli hienolla painojäljellään suurta yleisöä. Blake kehitteli omaa, yksinkertaista ja voimakaslinjaista tekniikkaansa jo nuoresta alkaen. 1773 päivätyt kuvat ”Joseph of Arimathea standing among the rocks of Albion” sekä ”Samson” Poetical Sketches - runoelmasta ovat jo selkeästi Blaken tyylisiä, voimakkaita figuureita. ”Joseph” - kaiverrus on omaperäinen jäljitelmä Michelangelon

” Pyhän Pietarin Ristiinnaulitsemisesta ”

1776

Amerikan Itsenäisyysjulistus

1779

Blake vapautuu oppisopimuksestaan ja hänet hyväksytään Kunikaalliseen Akatemiaan

( Royal Akademi ) Hänen opettajanaan toimii G. M. Moser.

Blaken ystäväpiiriin kuuluvat mm. Taiteilijat George Cumberland, John Flaxman ja Thomas Stothard. Tekee mm. Kaiverrukset: ” Edward and Elinor ” ja vesivärityöt ” The Penance of Jane Shore ” : sta.

Kaupalliset työt kirjakauppias Joseph Johnsson: ille.

1780

Alkuperäistyö ” Glad day ” kaiverrukseen.

Ensimmäinen näyttely Kuninkaallisessa Akatemiassa.

Gordonin mellakat 2 - 8 kesäkuuta. Blake näkee, kuinka Newgaten vankila poltetaan. Taiteilijat Ogleby ja Stothard vangitaan yhdessä Blaken kanssa, kun näitä luullaan Ranskan vakoilijoiksi taiteilijoiden ollessa tekemässä luonnoksia matkallaan Medway - joella.

Kuninkaallisen Akatemian näyttelystä Blake sai ainoastaan yhden kritiikin, jonka kirjoitti hänen ystävänsä George Cumberland nimimerkillä ” Candid ”

- ” Herra Earl Goodwinin kuolema, taulu no 315 William Blaken tekemänä voidaan havaita hyväksi sommitelmaltaan ja luonteeltaan, värityksestä ei ole mainitsemista ”

Tämä olikin lähes ainoa asiallinen kritiikki, jota Blake sai koko Akatemian ajaltaan.

1782

18. 8 William Blake menee naimisiin Catherine Boucherin kanssa, joka on lukutaidoton. Catherine opettelee Blaken avulla kirjoittamaan ja lukemaan ja auttaa Blakea tämän painotekniikan kanssa. He eivät saa lapsia.

Blaket asuvat osoitteessa 23 Green Street, Leicester Fields, muuttavat sitten osoitteeseen 27 Broad Street.

1783

Painetaan ”Poetical Sketches”. Sen rahoittavat John Flaxman ja A.S. Mathew, mutta tätä teosta ei myydä. Blake kirjoitti kaikki sen tekstit kahdentoista ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä. Mathewin salongissa Blake lauloi omia, säveltämiään lauluja, jotka perustuivat hänen teksteihinsä. Tämä tapa jatkui hänen elämänsä loppuun saakka.

1784

Blaken isä kuolee. Kaiverrukset Wit´ s Magazineen.

”War Unchained” ja ” A Breach in the City Wall ” Kuninkaallisen Akatemian näyttelyssä.

Yhteisyritys James Parkerin kanssa, he avaavat jäljennöskaupan 27 Broad Street: illä.

Kirjoittaa ”An Island In The Moon” tekstit, joissa varhaisin Songs Of Innocence - versio

( ei julkaistu )

1785

Liike lakkautetaan. Blake muuttaa Poland Strteet: ille

Esillä Akatemian näyttelyssä kolme kuvaa Raamatun Joosefista ja Grayn ”Bardin ” kuva.

1787

Blaken veli kuolee ja Blake näkee, kuinka hänen veljensä vapautunut sielu kohoaa riemuissaan ylös käsiään taputtaen. Ystävyys maalari Henri Fuselin kanssa

1788

Varustaa huomautuksilla Fuselin käännöksen Lavaterin ” Aforismeistä ” sekä

Swedenborgin teoksen ” Wisdom Of Angels Concerning Divine Love and Divine Wisdom ” Blake on hyvin läheisissä tekemisissä Swedenborgilaisen liikeen ja varhaisen Teosofisen liikkeen kanssa, mutta ylittää näiden auktoriteetit kommentoimalla esim. Swedenborgin vääriä käsityksiä.

Ensimmäiset Valaistuneet Painotuotteet ( Illuminated Printing ): ”All Religions are One”

ja ”There is No Natural Religion ”

1789

Kirjoitti ja kuvitti ”Tirielin ”, jota ei julkaistu. Julkaisi Valaistuneet kirjat :” Songs of Innocence” ja ” The Book of Thel ” Osallistuivat Swedenborgilaisen kirkon tapaamiseen.

Ranskan Vallankumous alkaa

1790

Aloittaa ”Taivaan ja Helvetin Avioliiton”

Kirjoittaa kommentit Swedenborgin teokseen :” The Wisdom Of Angels Concerning

Divine Providence ”

Muuttaa osoitteeseen 13 Hercules Building, Lambeth.

1791

Kuvittaa Wollstonecraftin :” Original Stories from Real Life ”

Ladotaan ” French Revolution ” Joseph Johnsonille, mutta sitä ei julkaista.

Kaivertaa orjuuden vastaisen teoksen ( John Steadman ):” Narrative of a five year´s

expedition against the Revolted Negroes of Surinam” ( Julkaistaan 1796 )

Todennäköisesti aloittaa :” Visions Of the Daughters of Albion”

1792

”Taivaan ja Helvetin Avioliitto ” valmistuu ( Maaliskuun 3 )

Valmistaa neljä taulua Stuartin ja Revettin :” Antiques Of Athens” iin.

Painen ihmisoikeusteesit ilmestyvät ( 17. 2 The Rights Of Man Part 2)

Wollstonecraftsin:” Vindication Of The Rights Of Woman ” ( 23. 4 )

1793

Päiväkirjassa merkintä :” Sanon, etten tule elämään viittä vuotta ja jos elän edes yhden on se ihme ”

Valaistuneet kirjat: ” Visions Of the Daughters Of Albion, For Children ”

”The Gates Of Paradise” ja ”America: A Prophecy” (10.10)

Tutustui todennäköisesti Thomas Buttsiin, mesenaattiinsa.

Louis XVI Teloitetaan.

Englanti julistaa sodan Ranskalle.

1794

Valaistuneet Kirjat:” Songs Of Innocence and Experience” ilmestyy yhteisteoksessa.

”Europe” ja ” The First Book of Urizen” kaiverretaan.

Robespierre syöstään vallasta.

Painen ”The Age OF Reason Part 1”

1795

Sarja kahdestatoista värikuvasta, mukana mm. ”Newton” ja ”Nebukadnessar”

Valaistuneet Kirjat: ” The Songs Of Los”,” The Book of Los”, ”The Book of Ahania”

kaiverretaan.

Tänä vuonna on Englannissa nälänhätä.

1796

Aloitti 537 vesivärityön sarjan, joista neljäkymmentäkolme valittiin kaiverrettaviksi

Youngin ”Night Thoughts” teokseen. Atlas - kokoiselle paperille painettuna.

Tämä julkaistiin 1797 ( Edwards )

   

Yli kaksikymmentä erikoiskopiota, joissa kuvat oli jälkeenpäin vahvistettu vesiväreillä julkaistiin ( suurin osa ei ollut Blaken värittämiä )

Työ ei saanut juurikaan arvostusta.

1797

”Valan” ensimmäisen pitkän runoelman työstäminen alkaa, tästä alkumuodosta kehittyy kymmenen vuoden muutosten jälkeen ”The Four Zoas” eräs Blaken tärkeimmistä teoksista.

Tekee kuvituksen ja omistusrunon Grayn runoihin.

Pankkikriisi Englannissa.

1798

Kommentaarit Watsonin :” An Apology for the Bible” teokseen, alkaa kommentit

Reynoldsin ” Discourses” teokseen. Wordsworth ja Coleridge julkaisevat :” Lyrical Balladsin”

1799

Näyttely Kuninkaallisessa Akatemiassa :” The Last Supper”

On vailla työtä kaivertajana, Butts tilaa Blakelta töitä raamatullisista aiheista, työ valmistuu 1800.

1800 - 03

Muuttaa Felphamin Laaksoon, Englannin Kanaalin rannalle, Chichesterin lähelle,

elää Wiiliam Haleyn isännöimänä. Täällä kirjoittaa pääteoksensa suoraan Jumalaisesta sanelusta. Haley tilaa Flaxmanin suosituksesta kaiverruksia Blakelta. Thomas Buttsista tulee Blaken ystävä ja suojelija. Maalaa ”The Heads of Poets” Todennäköisesti kirjoittaa ”The Four Zoas” teosta öisin ja työstää Haleyn tilauksia päivisin. Opiskelee Kreikkaa,

Latinaa ja Hepreaa. Blake ymmärtää Haleyn olevan ”henkensä vihollisen”, koska tämä yrittää vähätellä Blaken Jumalaisia Näkyjä.

1802

Amiensin rauha Englannin ja Ranskan välillä. Sota alkaa jälleen 1803

Blake jatkaa ”Vala ” teosta ja aloittaa ”Miltonin”

1803

Blake häätää puutarhastaan juopuneen sotilaan Schofieldin ja häntä syytetään

kapinoinnista. Blake palaa Lontooseen suurten henkisten muutosten jälkeen. Heidän osoitteenaan on nyt 17 Molton Street

1804

10. 1.(11 -12 .1) Kapinaoikeudenkäynti, Blake vapautetaan. Milton valmistuu. Jerusalemin tekeminen alkaa. Lokakuussa vierailee Truchessian Gallery of Pictures: issa, jossa kokee jälleen nuoruutensa ”valaistumisen” tunteen.

1805

Julkaisija Robert Cromek tilaa kuvituksen Blairin” The Grave”:iin, mutta antaa työn myöhemmin Schiavonettille. Saa valmiiksi Buttsin tilaaman raamatunaiheisen työn, jossa on yli kahdeksankymmentä vesivärikuvaa. Haleyn ”Ballads” toinen painos ilmestyy.

Sai todennäköisesti valmiiksi 116 vesivärikuvaa käsittävän sarjansa Grayn :”Poems” - teokseen. Trafalgarin taistelu ja Nelsonin kuolema.

1807

Kuninkaallinen Akatemia esittelee Phillipsin Blaken muotokuvan

Petworthin versio ”Viimeisestä Tuomiosta” tilataan.

Stothardin  näyttely esittelee ”Canterburys Pilgrim” maalauksen, josta Blake tuntee, että se olisi kopioitu hänen ideastaan.

1808

Cromekin julkaisema Robert Blairin ”The Grave” ilmestyy, siinä on Phillipsin tekemä muotokuva Blakesta, sekä Blaken kuvia, jotka Schiavonetti on kaivertanut. Blaken kuvia

arvostellaan pilkallisesti The Examinerissa ( Robert Hunt)

Vesivärityöt ” Jacob´s Dream” ja ” Christ in Sepulchre” Kuninkaallisen Akatemian näyttelyssä. Toinen sarja vesiväritöitä ”Paradise Lost” iin.

Milton - runoelman A ja B kopiot valmistuvat.

1809

Blaken ensimmäinen oma näyttely, joka esitteli kuusitoista teosta, joissa Sankarillis - satiiriset kuvat Pittistä ja Nelsonista sekä suuri teos ” The Ancient Britons”

Näyttely pidettiin hänen veljensä liikkeessä 28 Broad Street:illä

Näyttelyä varten Blake kirjoitti Kuvailevan Luettelon. Näyttelyn sivuuttivat sekä yleisö, että kriitikot. Ainoastaan yksi murskaava arvostelu ilmestyi Huntilta Examinerissa, tässä artikkelissa Blakea kuvataan ”Onnettomaksi mielipuoleksi”

Blake hahmotteli ”Public Address”: in, sekä ”A Vision Of The Last Judgement”in, joka kuvaa hänen yli kaksimetristä Viimeisen Tuomion tauluaan, joka on kateissa.

Blaken elämässä ”pimeä kausi”, vaikkakin Butts ja Flaxman pysyvät hänen ystävinään.

1810

The Canterbury Pilgrims - kaiverrus. Aloitti ehkä ensimmäisen sarjansa vesiväritöitä Buttsin tilaamaan ”the Book Of Job”iin.

1811

”An Allegory of the Spiritual Condition Of Man ” Blaken suurin säilynyt maalaus.

n. 150 / 120 cm.

1812

Philoctetes and Napoleon on Lemnos - sankarillishenkinen vesivärityö.

Sota Yhdysvaltoja vastaan.

Napoleon hyökkää venäjäle.

Kolme Jerusalemin työtä näytteillä.

1814

Kaivertaa Flaxmanin kuvia (Hesiod )

Pariisi sortuu. Napoleon karkoitetaan Elballe

1815

Blake kaivertaa Josiah Wedgwoodin keramiikka katalogia varten ( 185 hahmoa 18: ssa taulussa ) Käy Kuninkaallisessa Akatemiassa piirtämässä Laocoönin.

Napoleonin Sata Päivää. Waterloon taistelu ja sotien loppu.

Englannissa taloudellinen lama.

1816

Suunnittelee L´Allegrolle ja Il Penserosolle kuvia

1817

”The Judgement of Paris” vesivärityö.

Flaxmanin ”Hesiod ” kuvat ilmestyvät

1818

”The Everlasting Gospel” alkumerkinnät ja luonnokset.

Tapaa John Linnellin, nuoren maalarin. ”The Gates on Paradise”, paranneltu versio

”To The Sexes” John Linnell ja ryhmä hänen tovereitaan, jotka kutsuvat itseään

”Muinaisiksi” ystävystyy Blaken kanssa ja heistä tulee Blaken ”kannattajia”

1819

Piirtää ” Visionary Heads ” ja ” Ghost of a Flean” okkultistille ja astrologi John Varleylle.

1820

Ensimmäinen kopio Jerusalemista painetaan. Puupiirrokset Thorntonin ”Virgiliin”

Kommentaarit Berkeleyn ” Sirikseen”

Yrjö III kuolee, Prinssi Regent astuu valtaan Yrjö IV :nä.

Painoi ”Laocoön”in, ” On Homer´s Poetry”n ja ”On Virgil”:in.

1821

Myi taidekopio - kokoelmansa saadakseen rahaa. Maalasi uuden sarjan vesivärikuvia

”Job”:ista Linnellille. Muuttivat pieneen asuntoon 3 Fountain Court:iin Strandille.

1822

”The Ghost of Abel ” viimeinen korkokuva syövytys - tekniikalla.

Kolme vesivärikuvaa kolmanteen sarjaan ”Paradise Lost”:iin

Sai 25 punnan lahjoituksen Kuninkaalliselta Akatemialta

1823

Sopimus Linnellin kanssa ”Job”in kaiverruksesta.

1824

”Pilgrim´s Process ” mallit. Blake tutustuu Samuel Palmeriin, etevään nuoreen maalariin, joka kuuluu Linnellin seurueeseen. Aloittaa sadan teoksen kuvituksen Danten teksteihin, tilaajana on Linnell. Sai valmiiksi näistä vain seitsemän kaiverrusta ennen kuolemaansa.

1825

Öljyväri maalaukset ” The Black Madonna”ja ” The Characters of Spenser´s Faerie Queene” sekä kuvitukset ”Paradise Regaind” - teokseen.

Päiväkirjan pitäjä Crabb Robinson vierailee Blaken luona ja kirjoittaa ylös heidän keskustelunsa.

1826

Maaliskuu. Jobin kaiverrusten julkaisu (yksi väritetty kopio)

Vatsasairauden kourissa. Kommentit Wordsworthin ”Poems” - teokseen, sekä

” The Excursion” - teokseen. ”The Wise and Foolish Virgins” ja ”Queen Katherine´s

Dream” myydään Sir Thomas Lawrencelle.

1827

Kommentit Thorntonin ” New translation of the Lord´s Prayer ”: iin.

Työskentelee Danten kaiverrusten parissa ja tekee ”Eurooppaan” erillisen otsikkokuvan.

”The Ancient Of Days”

12 .4 kirjoittaa Cumberlandille :” Olen ollut lähellä Kuoleman Portteja & olen palannut hyvin heikkona & vanhana miehenä & hoippuroivana, vaan niin en ole Hengessä & Elämässä, tuossa Todellisessa Mielen Kuvituksen Ihmisessä, joka elää ikuisesti ja ainiaan”

12. 8 1827

Ollessaan kuudenkymmenenyhdeksän ikäinen, kello kuudelta aamulla William Blake kuolee laulaen laulua, joka kertoo siitä, mitä hän näkee Taivaassa.

1831

18. 10 Catherine Blake kuolee myös kuudenkymmenenyhdeksän vuoden ikäisenä.

 Elämänkertatietojen lähteinä käytetty seuraavia teoksia:

                           Blake as an Artist by David Bindman, Phaidon Press Limited

                           Oxford, 1977

                           

                           William Blake: Complete Poems

                           Edited by Alicia Ostriker

                           For Penguin Books (Penguin English Poets)

                           General Editor: Christopher Ricks

                           William Blake: Poetry and Designs

                           Edited by Mary Lynn Johnson and John E. Grant

                           W . W . Norton & Company

                           New York, London

                              

MILTON - RUNOELMAN SYNNYSTÄ

Milton - Runoelma syntyi vuosina 1804 – 1815

William Blake aloitti sen Felphamin laaksossa, tukijansa, runoilija Hayleyn omistamassa mökissä, jonne hänet ”vietiin” kirjoittamaan ”Valaistuneita Näkyjään. ” Runo valmistui vasta, kun Blake muutti takaisin Lontooseen, mutta se perustui hänen Felphamissa saamiinsa Näkyihin, jotka olivat Jumalaisia Oivalluksia Ikuisuuden Maailmasta. Alun perin runoelmasta piti tulla kaksitoistaosainen teos, mutta jostain syystä se tiivistyi kahdeksi kirjaksi, joiden sisältö on valtaisaa Inspiraation voimaa hyvin tiiviiseen muotoon kirjoitettuna.

Runoelman nimi: Milton viittaa runoilija John Miltoniin (1608 - 1674), joka oli eräs kaikkein vaikuttavimpia Englantilaisia kirjailijoita (runoilijoita) ja sanotaan, että hänen Paradise Lost - teoksensa olisi aikanaan vaikuttanut kristillisyyteen Englannissa enemmän, kuin itse Raamattu.

William Blaken Milton - runoelman syvin tarkoitus oli korjata niitä kristillisiä erehdyksiä, joita Miltonin teoksessa oli ilmennyt ja näin ”lunastaa” Milton.

William Blake oli keskustellut jo pienenä poikana Hengen tilassa runoilija Miltonin kanssa; tämä oli ilmestynyt Blakelle ja pyytänyt, että Blake korjaisi ne erehdykset, jotka olivat kirjoitetut hänen teoksiinsa; itse asiassa Blaken mukaan Milton oli samaa Universaalia Arkkityyppiä, kuin Blakekin - he  kuuluivat Runoilija - Profeetta - jatkumoon, joka oli alkanut Chaucerista.(  Geoffrey Chaucer 1342 -1400 ) Blake ei kuitenkaan aluksi ollut halukas kirjoittamaan näistä Erehdyksistä ja joskus Blake omien sanojensa mukaan joutui kirjoittamaan Jumalaisia Totuuksia jopa oman tahtonsa vastaisesti.

Crabb Robinson kertoo kirjeessään Tammikuun 6. 1826:

” Oudoin asia, jonka hän itse sanoi (Blake) oli se, että hänen oli käsketty kirjoittaa Miltonista ja että hänelle oli osoitettu äänekkäästi suosiota ( Taivaassa ) hänen tästä kieltäydyttyään - hän kamppaili Enkelien kanssa ja oli Voittoisa.”

Runoelmassa (ja siis myös Todellisuudessa) John Milton on viettänyt Henkenä jo vuosisadan Ikuisuudessa, Eedenissä, mutta tyytymättömänä, sillä hän ei ole kyennyt yhtymään omaan naispuoliseen Virtaukseensa, eikä siis kyennyt vielä oleilemaan Rauhassa, Täyttymyksen Tilassa.

John Milton oli elinaikanaan vielä kristillisen Erheen vallassa ja piti naista ”synnin ” alkulähteenä, eikä hän kyennyt kohtaamaan omia tunteitaan ja seksuaalisuuttaan puhtaassa, vapaassa mielessä ja näin hänen yhtymisensä myös kosmisessa mielessä oli jäänyt toteutumatta. ( vrt. Jungin käsitteet, Anima / Animus )

William Blaken kautta Runoilija voi lähteä suorittamaan täyttymyksellistä tehtäväänsä; hän lähtee vapaaehtoisesti Taivaasta kulkeakseen Itse - Hävitykseen eli kaiken erillisen minuuden tuhoutumiseen, niin, että Jumalainen Todellisuus vain jäisi jäljelle; tällä tavoin hän haluaa lunastaa myös Naisellisen Virtauksensa pois Harhasta ( Materiaalinen Maailma ), jossa se on ilmennyt John Miltonin kolmena vaimona ja kolmena tyttärenä. William Blaken Tietoisuuden kautta Lunastus tulee mahdolliseksi ja tämä suuri Lunastus ja Yhtyminen tapahtuu lopulta Felphamissa, Blaken puutarhan kohdalla ja Blaken maallinen olemus on tämän kosmisen tapahtuman todistajana ja hän voi kirjata tämän Ikuisuuden tapahtuman tuleville polville. Näin, tämän Miltonin Lunastuksen myötä syntyy uusi Tila ihmiskuntaan, Tila, joka on Minän Hävityksen Tila; sulautuminen Henkeen, Tila, joka edeltää Viimeistä Tuomiota.

Kaikki nämä tapahtumat tapahtuvat Mielen Kuvituksessa, Arkkityyppisessä Ikuisuuden Maailmassa ja William Blake tuo nämä näyt sitten Taiteessaan ihmisten ulottuville.

Milton - runoelman tapahtumat liittyvät myös ulkoisiin olosuhteisiin, sillä kaikki materiassa esiintyvät Seuraukset ovat alunperin luonteeltaan Henkisiä ts. Ne tapahtuvat Kollektiivisen Tietoisuuden Ikuisissa Näyissä. Blaken aikana puhkeavat sekä Amerikan Vapaussota että Ranskan Vallankumous, jotka ovat ulkoisia tapahtumia, jotka vievät ihmiskuntaa kohti Vapautta ja Veljeyttä ja Tasa - arvoa, toisin sanoen kohti Jumaluuden Toteutumista maailmassa. Nämä tapahtumat tapahtuvat kuitenkin todellisuudessa Jumalaisen Mielen Kuvituksessa ja koska Ihminen vielä on kollektiivisena olentona samaistunut Harhaan eli materiaaliseen maailmaan ja ruumiiseen saa tämä kosmisen energian vapauttava tapahtuma tuhoisan muotonsa Sotien muodossa.( Vallankumousten ja Energian alempi muoto )

Monet Blaken lähihenkilöt ( ja monet historian henkilöt ) edustivat myös Todellisuudessa Arkkityyppisiä Hahmoja ja Tiloja, kuten esim. William Hayley, Blaken mesenaatti ja tukija, jonka kanssa Blake joutui riitoihin. Tämä riita, joka sinänsä olisi voinut olla pieni ja mitätön, osoittautuikin Blaken Jumalaisessa Näyssä Arkkityyppiseksi kamppailuksi Saatanan ja Palamabronin välillä, kamppailuksi, jossa Väärä Taiteilija ( Saatanallinen Näennäisyys - Hayley ) yrittää estää Blaken Jumalaisten Visioiden arvon ja toteutumisen ( Blake - Palamabron, Jumalainen, Inspiroitunut Taide )

Joidenkin henkilöiden Blake sanoo edustaneen Katedraalikaupunkeja, siis kokonaisia Arkkityyppisiä Tiloja; tällaisia henkilöitä ja heihin identitoituja kaupunkeja olivat mm. Selsey ja Chichester: Blake itse, Winchester: William Hayley, Bath: Richard Warner, Oxford: Shelley, Hereford: Inigo Jones, Lincoln: Robert Grosseteste jne. Yleensäkin miltei kaikki Jumalaiset Voimat olivat myös ihmisen hahmoissa tässä materian maailmassa. ( ja ovat ilmeisesti edelleenkin aina jokaisessa sukupolvessa suom. huom )

William Blaken mukaan kaikki tapahtumat ovat Todellisuudessa Universaalia Näkyä, jota me emme havaitse, koska olemme tottuneet katselemaan vain aistielimillämme ja järkeilyn kautta; tämä estää ihmistä havaitsemasta Universaalin Tietoisuuden maailmaa, sellaisena, kuin se Todellisuudessa ilmenee.

JUMALAINEN NÄKY, MIELEN KUVITUS

                                                            

Tämä on Tila, jossa erillisen mielen eli ihmisen minuuden toiminnot eivät ilmene, vaan yksilöllinen mieli on sulautunut pois ja Tietoisuudessa - ei siis aistien kautta, ilmenee maailma sellaisena, kuin se Todellisuudessa on. Tätä tilaa ei voi saavuttaa yrittämällä, sillä mieli ei voi koskaan saavuttaa sitä; se on olemassa jo ennen erillistyneen mielen ilmestymistä. Tästä syystä myös evoluutio on eräs harhan muodoista, joita universaali Runoilija, Los luo. Länsimainen Darwinistis - Tieteellis - Eskatologinen maailmankuva perustuu siis Erehdykseen eli Materiaaliseen Harhaan.

Tätä Aistien ja Järkiolennon jähmettämää Harhaa kutsuu Blake Valaksi, Varjoisaksi Naiseksi, Peittäväksi Enkeliksi, Saatanaksi tai Ulroksi eli Harhaksi. Materiaalinen ihminen, joka kokee tätä Harhaa on Blaken mukaan Aatami ( Tila ), joka on äärimmäisen Supistumisen Tila, jossa ihminen samaistuu vain ruumiiseensa, eikä sisäänpäin aukeaviin ulottuvuuksiinsa. 

Ihmisen Viimeinen Tuomio on sitä, että ihmisen Aika / Tila illuusioista vapautunut mieli sulautuu takaisin omaan alkulähteeseensä, Henkeen, Jeesukseen ja siihen Paratiisilliseen Tilaan, josta se on alunperin lähtenytkin. Tämä on Pelastus, Vapahdus tai Vapautuminen. Tämä tapahtuma tapahtuu jokaisessa yksilössä; se on sisäinen tapahtuma ja se on ollut mahdollista koko Kristillisen Aikakauden ajan, mutta koska Kirkko on Erehdyksen Valtaistuin ( Babylonian Portto ) on se saanut aikaan Uskonnollisen harhan, jonka avulla ihminen on erotettu aina läsnäolevasta, armeliaasta Jumaluudesta; ihmisen todellisesta Itsestä. Uskonto on peittänyt Totuuden Mysteeriin ja hallitsee sen avulla ihmiskuntaa.

Joillain ihmisillä, kuten ilmeisesti myös William Blakella on tämä Ikuisuuden Tila kuitenkin avautuneena itsessään ja sen kautta monet profeetalliset kirjoitukset on saatettu tähän ulottuvuuteen.

Joissain kulttuureissa, kuten monissa Amerikan Alkuperäisväestön kulttuureissa on ollut aina itsestään selvää, että Todellisuus avautuu jokaisen yksilön sisältä ja että Jumala tai Suuri Henki ei koskaan ole mikään erillinen käsite ihmisestä. Ainoastaan hierarkiset uskonnot ovat erottaneet ihmisen itsestään ja näin siis myös Jumalan ihmisestä. Myös Idän uskonnoissa ja filosofioissa on ollut vallitsevana tämä ymmärrys ihmisen ja Jumaluuden samuudesta tai yhteydestä.

Lapsilla tämä Hengen Maailman ulottuvuus voi olla itsestään selvänä, mutta usein se on asia, josta lapset eivät pysty kommunikoimaan, koska aikuisilla ei ole enää Tietoa niistä asioista ja sitten

 ” järkiperäinen ” kasvatus ja samaistuminen materiaan ( mieleen ) sulkevat tämän lapsen maailman

” läpinäkyvyyden. ” William Blaken mukaan juuri Saatana Sierainten Hermojen kautta saa aikaan sen, että kaikki muuttuu läpinäkymättömäksi ja Jumalainen Visio kadotetaan.

Tässä Jumalaisen Näyn korostuksessaan Blake on yhtä kaikkien aikojen eri kulttuurien Mystikkojen kanssa, jotka ovat sanoneet, että Vapautuminen tai Paratiisi ovat itse asiassa Olotiloja, eivät mitään ajallisia tai paikallisia kohteita, jotka voitaisiin saavuttaa ” tuolla jossain” tai jonkin ajan jälkeen.

Blaken mukaan on olemassa kuitenkin Armon asettama aikaraja, joka on kuusi tuhatta vuotta, ajanjakso, jonka aikana kaikki Universaalin Runoelman tapahtumat tapahtuvat ja vihdoin Erehdys hävitetään Kollektiivisesti ( ns. Viimeinen Tuomio ) Tämän ajan kynnykseltä kirjoittaa William Blake Näkyjään.

Ihmisen ei Blaken mukaan pitäisi syödä Hyvän ja Pahan Tiedon Puusta ( ts. puntaroida synnin käsitteitä, varsinkaan moralistisesti ), vaan luottaa Armoon ja Anteeksiantoon ja nähdä maailma sellaisena, kuin se todella on. Taide voi viedä meidät helpoimmalla tavalla lähelle Paratiisia, varsinkin silloin, kun Taide kumpuaa syvältä Tietoisuudesta; sen Ikuisesta Alkulähteestä, jota Blake kutsuu Ikuiseksi Ihmisyydeksi. ( Jeesus )

Maailma ei siis todellisuudessa ole kiinteä, materiaalinen, vaan Tietoisuuden Näkymä, jonka sitten aistimme yhdessä rationaalisen, erillistävän ja abstrahoivan mielen kanssa supistavat havaittavaksi Aika / Tilaksi, jota Blake ihmisessä kuvaa siis Aatamiksi, luonnolliseksi ihmiseksi. Tämä luonnollinen ihminen on vain järjen ilmentymä, eikä siis vielä todellinen Jumalainen Ihmisyys, joka elää vapaudessa, rakkaudessa, veljeydessä ja ykseydessä.

Tämän Ikuisen maailman ovat kadottaneet uskonnot, olivatpa ne sitten peräisin Intiasta, Lähi - idästä taikka Euroopasta ja näin uskonnot ovat muodostuneet omaksi Kuolleeksi Peilikuvakseen, Valheeksi, joka tukeutuu Synneistä syyttämisiin ja Dogmaattisuuteen.

Näitä Erehdyksen Tiloja korjaamaan ovat William Blaken ”Valaistuneet Kirjat ” annetut.