Taulu 7
Ensimmäisenä; Valitut,
jo ennen maailman perustaa nimetyt:
Toisena, Vapahdetut. Kolmantena Kadotukseen Tuomitut
& muotoiltu Tuhoon jo äidin kohdusta lähtien:
seuratkaa kanssani kyntöäni.
Ensimmäistä lajia oli Saatana: vertaansa vailla oleva Lempeys;
hänen Losia vastaan suunnatut Primitiivisen Tyrannian yrityksensä:
mitä herttaisimman rakkauden avulla hän pehmeästi maanitteli Losia
antamaan itselleen Palamabronin Aseman;
sillä Palamabron palasi ponnistuksistaan uupuneena joka ilta.
Monasti kieltäytyi Palamabron,
yhtä usein tarjosi Saatana palveluksiaan,
kunnes hän toistuvien Tarjousten ja Maanitteluittensa avulla
sai Losin antamaan itselleen Kaikkivaltiaan Äeksen;
Voi, moitittuna pelkäsi Palamabron näyttää suuttumustaan,
ettei Saatana pääsisi syyttämään häntä Kiittämättömyydestä &
Los uskoisi tuota syytöstä Saatanan ylitsevuotavan Lempeyden tähden.
Saatana työskenteli kaiken päivää.
Tämä kesti Tuhat Vuotta.
Illalla palasi kauhistuneena, ylirasittuneena & hämmentyneenä
syleillen pehmeästi, veljellisesti kyyneltäen Palamabronia,
joka kyynelehti myös.
Kuunnelkaa tarkoin sanojani ! ne ovat teidän Ikuiseksi Pelastukseksenne
Seuraavana aamuna Palamabron nousi:
Äeksen hevoset olivat vauhkoontuneet kiduttavasta raivosta &
Äeksen palvelijat, Haltijat, syyttivät Saatanaa
vihastuksensa tulissa ja raivossa.
Silloin Palamabron, joka punehtui, kuin pimennossa oleva Kuu, puhui sanoen;
Tiedättehän Saatanan lempeyden ja hänen Itse - petoksensa,
Näyttäen Veljeltä, ollen Tyranni, jopa ajatellen olevansa Veli,
samalla, kun Hän murhaa Oikeamielisiä;
Profeetallisesti Näen hänen tulevaisuutensa suunnan,
joka kulkee lävitse pimeyden ja epätoivon
kohti Ikuista Kuolemaa
Mutta meidän ei tule olla samanlaisia Tyranneja;
hän on ottanut paikkani yhdeksi kokonaiseksi päiväksi;
teeskennellessään myötatuntoaan ja rakkauttaan minulle ;
hevoseni on hän pillastuttanut ja kanssapalvelijoitani vahingoittanut
Kuinka hän voisi tuntea toisten velvollisuudet?
Voi pitkämielisyyden typeryyttä
Olisinpa vain kertonut Losille, koko sydämelläni !
mutta kärsivällisyyttä ,Oi ystäväni
Kaikki tulee jälleen hyväksi: pysytelkää hiljaa,
kun kutsun Losin ja Saatanan
Kovaa, kuin Beulahin tuuli, joka kivet & kukkulat kiskoo juuriltaan kutsui Palamabron :
ja Los & Saatana tulivat hänen eteensä ja Palamabron näytti hevoset & palvelijansa.
Saatana itki, ja lievästi Palamabronia kiroten,
häntä syytti rikoksista, jotka oli Itse aiheuttanut
Los vapisi: Saatanan imartelut miltei Taivuttivat Ikuisuuden Profeetan
siihen uskoon, että Palamabron oli Saatanan Vihollinen &
koska Haltijat olivat Palamabronin ystäviä
olivat ne liittoutuneet yhteen Saatanaa vastaan
muinaisen vihollisuuden tähden.
Mitä Los kykeni tekemään?
Miten hän oli kykenevä Tuomitsemaan, kun Saatanan Itse uskoi,
ettei hän ollut rasittanut Äeksen hevosia, eikä Palvelijoita.
Siis, sanoi Los, tästedes Palamabron, pitäköön jokainen oman Asemansa:
ei väärästä säälistä, ei pikkutärkeän Veljeyden varjolla,
kun kenenkään ei tarvitse toimelias olla.
Sillä aikaa Palamabronin hevoset raivosivat voimallisissa liekeissä talttumattomissa
& Äes hurjana raivossaan.
Vavisten seisoi Palamabron, tärisi voimakkain Demoneista:
Hilliten eläviä olentojaan; monia voimallisimmista Haltijoista
ne purivat villissä Hurjuudessaan,
jotka myös hurjistuivat, kuin villeimmät pedoista.
Kuunnelkaa tarkoin sanojani, ne ovat Teidän Ikuiseksi Pelastukseksenne.
Taulu 8
Sillä välin itki Saatana Losin edessä syyttäen Palamabronia:
Itseään syytöksistä puhdistaen
mitä suloisimmin puhein, sillä itse hän uskoi,
ettei ollut rasittanut, eikä vahingoittanut
niskoittelevia palvelijoita.
Mutta Saatana palatessaan Myllyilleen
( sillä Palamabron oli hoitanut Saatana Myllyjä pitäen niitä helpompana työnä )
löysi kaiken sekasorron ja palasi takaisin Losin luo,
ei kostonhalusta vaan kyynelissään,
ollen Itse vakuuttunut Palamabronin kataluudesta.
Los näki Myllyjen Palvelijain viinistä Juovuksissa ja villisti tanssimassa,
huudellen, Palamabronin lauluja laulaen,
raastaen metsien vihreyttä,
toistellen sekavuuksia,
vaikka Aurinko oli jo noussut korkealle.
Silloin otti Los vasemman sandaalinsa ja asetti sen päälaelleen,
Merkkinä juhlallisesta suruajasta:
kun Myllyjen Palvelijat näkivät merkin
he äänettöminä seisahtuivat, vaikka viinistä juopuneina.
Los itki! Mutta Rintah tuli myös, ja Enitharmon hänen käsivarteensa nojasi
vavisten katseli kaikkia näitä asioita
Ja Los sanoi. Te Myllyjen Henget!
Aurinko on korkealla, teidän tehtävänne teitä kutsuvat!
Palamabron on myös surullisessa tilanteessa.
Hänen hevosensa ovat Hulluina! Hänen Äkeensä Kirotut!
hänen seuralaisensa vihoissaan
Minun on syy ! Minun olisi pitänyt muistaa,
että sääli jakaa Sielun ja ihminen kadottaa ihmisyytensä:
seuratkaa minua Kynnössäni
tämän surullisen päivän täytyy luonnoltaan olla Tyhjän:
seuratkaa minua, ja huomenna taas Käykää toimiinne &
tämän päivän tulee olla surun päivä
Villisti ne seurasivat Losia ja Rintahia & Myllyt pysyivät vaiti
He surivat koko päivän, tämän surullisen Saatanan & Palamabronin päivän :
Ja kaikki Valitut & kaikki Vapahdetut surivat toinen toistaan vasten Albionin vuorilla
Kuolleiden Kallioiden joukossa.
He Kyntivät kyynelein, herkeämättömänä valui Jehovan sade
& Molechin paksut Lieskat kamppailivat sadetta vastaan,
yllään heidän salamat kauhistuttavina velloi:
Saatana itki Palamabronin tähden
Theotormon & Bromion kilvoittelivat Saatanan puolella
Säälien hänen Nuoruuttaan ja Kauneuttaan:
joka vapisi Ikuisessa Kuolemassa:
Mikael kamppaili Saatanaa vastaan vyöryvässä Ukkosessa,
Thulloh, Saatanan ystävä soimasi häntä; heikkoja olivat heidän moitteensa.
Mutta Rintah, joka myös on Kadotukseen Tuomittuja:
yksi noista, jotka muovattu on tuhon omaksi,
Suuttumuksessaan Saatanan teeskennellystä Ystävyydestä
liekehti yllä aurattujen vakojen, vihasta punaisena ja raivokkaana
Kunnes Mikael istahti alas vaolle, uupumus sulautuen kyyneliin
Saatana, joka tuli joukkionsa vierellään, seisoi vihaisena & punaisena
Hän löi Thullohia & surmasi hänet & seisoi kauhistuttavana Mikaelin yllä
yllyttäen tätä nousemaan :
Hän itki ! Enitharmon näki hänen kyyneleensä
Mutta Los kätki Thullohin hänen katseeltaan, ettei hän olisi kuollut suruun
Enitharmon itki: hän vapisi !
hän suuteli Saatanaa; hän itki Mikaelia
Hän loi Tilan Saatanaa & Mikaelia varten &
raukkoja varten, jotka olivat kärsineet
& sulki sen lempeällä Kuulla.
Los salaa hautasi Thullohin, itkien lohduttomasti tuota Kuutamoista Tilaa
Mutta Palamabron kutsui kokoon Mahtavan Arvokkaan Kokouksen,
siksi, että se, joka ei puolustaisi Totuutta
olisi pakotettu puolustamaan Valhetta,
niin että hänet voitaisiin saada ansaan &
ottaa kiinni & viedä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti