Pete Europa

Pete Europa
Elokuvaohjaaja, laulaja/sanoittaja Neu Zaum-yhtyeessä

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Taide- Murha: Sammakon Tarina/ Amerikka

All Rights reserved/ Petri Hakkarainen

 

SAMMAKON TARINA


” Niin minä synnyin ennen aikaa; siihen aikaan ei ollut mitään sellaista, josta olisi saanut kiinni, se joka minut kuvitteli naurahti ja hänen tunnelmansa oli veikeän odottava ja niin minä sitten vasemmasta takajalastani hänen ajatuksissaan roikkuen tulin olemaan kaikkine näine vihertävine pilkkuineni ja varustettuna tällaisella leppoisalla, tuumailevalla kurnutuksella.

Aluksi en nähnyt mitään, mutta kun vihdoin pääsin irti tipahdin johonkin, jonka jotenkin tunnistin kosteaksi. En kyllä tiennyt mitä se oli, mutta mielestäni se oli juuri kosteaa – sellaista, että mitään muuta se missään nimessä ei olisi mitenkään voinut olla.

Olin Äiti Maan Ilon kyyneleessä, sillä olinhan toki haluttu lapsi, vaikka vielä ei tiedettykään mihin minä kelpasin. Mutta minua oli hauska katsella ja kuunnella ja niin minä illat pitkät lauloin lauluani mustan ja punaisen maan povessaa, keskellä sitä lievästi suolaista kyyyneltä. Kurnuttelin ja runoilin aikani kuluksi.

Kuulin, kuinka ympärilläni Maa valitti ja kohisi ja se rakasteli itsensä Ajan kanssa ja uutti yötä päivää valoa mustasta kivestä – kovaa työtä se oli, mutta rakkauden täyttämää, sillä siinä kivessä, ikuisen yön mustuudessa laulettiin maailmankaikkeuden laulua siihen kiveen, tuon hiilen ytimeen ja sen laulun laulajana oli valo – tosin ei vielä havaittavana ja pimeyttäkin hienojakoisempana se lävisti kaiken olemuksellaan.

Oi noita aikoja - kuin lapset kohdussa olimme, turvassa, vereen kytkettynä ja kuulimme Maan Sydämen sykkeen, kun se meille lauloi rakkaita laulujaan.

Sitten eräänä päivänä tunsimme vetoa ja tajusimme että se kaikki olisi ohi, sillä hiilen ydin, joka oli saanut uuden muotonsa halusi laulaa lauluaan ilmalle, tuulelle – se halusi, että sitä kuunneltiin, että nähtiin, kuinka sen loputtomissa prismoissa taiteilijan käsi kertoi tarinaansa – se halusi kertoa teille, että, ette olleet yksin.

Me sen jo tiesimme, emmekä sellaisesta piitanneet, mutta Timantin luonteeseen kuului, että se halusi kertoa tarinoita ja sillä oli salainen kaipuu rakkauteen valon kanssa, jonka ydintä se tiivisti puristi sydämessään.

Niin sitten eräänä päivänä se ilmestyi Intiaanivanhukselle, joka sitä tervehti kohteliaasti, katsoi sen ydintä – keskusteli sen kanssa, niinkuin pitikin ja totesi sitten, että tästä ei vielä hyvää seuraa.

Minua hän katsoi viisaalla katseellaan ja totesi, että yksityisetsivän elämä oli raskasta ja mitä minä muuta voin tehdä, kuin huoata syvään.

” Nääs ” hän jatkoi ” ensiks pitäis tietää, mitä etsii...”


AMERIKKA


Katsoin ulos Avenue Of Americas: illa sijaistevasta seitsemännen kerroksen asunnostani – oli Manhattanin iltaruuhkan aika ja totesin itsekseni, että oikeassa oli tuo vanha tietäjä.

Alhaalla autot pitävät meluaan, ilma on täynnä sikinsokin kuviota, tähdet ovat lennähtänet pois paikalta ja paenneet avaruuteen. Valot murhaavat valkoisella hohteellaan hämärtyvän taivaan varjoa, sähkön vaarallinen värinä täyttää jokaisen molekyylin, talot, piikkikorot, CD soittimet, jalkalamput, koiranpannat, teräksiset kupit ja ovisilmät.

Sen surina on yhtämittainen, sen on jännittänyt isäsi, kuin jousen, väsyneenä sen särkevästä surinasta hän ampuu löysiä nuolia, jotka uupuvat kesken lennon maaliin. Abstrakti osumatarkkuus ei hyvää tiedä, siksi myös Kiinalainen on niin uupunut kuvaelmassaan toisen talon vihreässä huoneessa ja tuosta kaikkialle tunkeutuvasta värinästä hän yrittää paeta uneen, muttei voi, sillä suurkaupunki valvottaa häntä. Vesiputket, suurjännitejohdot, valokaapelit, johtimet, antennit ja laserkaukoputket ajavat hänen untaan takaa, niin, ettei hän saa sitä kiinni.

Kaikki nuo koirat ja kissat ja hyönteiset ja tuo sublimaalinen, infernaalinen värähtely, joka on varastettu hyönteisiltä ja joka nyt ajaa Ihmistä yhä syvemmälle hyönteisen maailmaan; lennä, syö, parittele, kuole, lennä, syö, parittele, ryömi, kuhise, lisäänny, syö, parittele, surise, sihise, värise syö, tapa, tapa, tapa, syö, syö laulaa sähkön sublimaalinen värähtely pyövelin lauluaan ja suurkaupungin lapset heittäytyvät kauhuissaan jokiin, syövät toisensa, koukistavat kaikkitietävän sormensa liipasimen ympärille, kuin banaanin ja päästävät veljensä pois arvottomasta elämästä.

Syö, parittele, sihise, surise, värise, syö, pure, pistä, surise, värise, parittele, lennä, ryömi, bzzzzz,bzzzzz– ja kirkkaat helmiäispiikit tunkeutuvat suoniin puhumaan hyönteisten kuisketta ja palavat silmämunat huutavat yöhön sokealla jähmettyneellä katseella, joka näkee vain kuoleman, kuoleman ja kuoleman, tuon maan mustuuden – ne timantit, jotka mustuivat otsalle, jotka rypistyivät, kuin kivet ja ahmaisivat heidän mielensä ja joista valo katosi, sillä sen ääntä ei kuuneltu, ei katsottu sen kertomusta, ei juovuttu valon hienoviivaisesta riemusta ja niin se haluaa palata ystävänsä Sammakon luokse, joka yhä itkee kadotettua lasisilmäänsä.

Tarkennan kiikareitani ja näen, kun vastapäisen rakennuksen kelmän vihreässä huoneessa kiinalainen mies pyyhkii hikeä otsaltaan ja nojaa hetkeksi seinään. Samettinen pussi roikkuu velttona ja uhkaavana hänen kädessään. Paennut uni härnää häntä nurkan takana – hänen kaareutunut, vaaraton kätensä ei edes yritä tavoitella sitä.  Miettiikö hän nyt, mistä pussinsa sai – mitä sisällöstä maksoi ja kuinka paljon siitä joutuu maksamaan.

Unen paetessa, luomien hapuillessa aamunsarastusta, tulehtuneet silmät, kuin Helokin houkukset, tyhjät ja ammottavat katselevat ahnaasti pakenevaa maailmaa – mustuneiden Timanttien korruptoima mieli haparoi, miettii, kuinka hän lumoutui hyönteisten kauheasta laulusta ja ehkä tarttui revolveriin, ehkä pakotti avaamaan kassakaapin, ehkä vei kouluaikaisen ystävänsä kujalle, ehkä ei kuunnellut anovaa ääntä, ehkä ei välittänyt aran kauriin juoksusta silmissä, joissa kohta sen oli loikattava vapauteen murtunein jaloin, ehkä hämmentyi, ehkä hikipisarat tunkeutuivat pistävinä hänen kaulukseensa, ehkä hän tunsi orjantappurakruunun painuvan otsalleen, ehkä erehtyi Vapahtajan luonteesta, ehkä voimistuva kaikkiallinen surina täytti hänen mielensä, jossa Timantit olivat yksi toisensa jälkeen mustumassa ja huusivat häntä valeäänillä luokseen ja kuinka hän sitten ehkä, kuin vahingossa, kuin olisi vaipunut iltapäivän uneen koukisti sormeaan ja vapautti ilmaan kulkevan lunastuksen välikappaleen, joka ajan pienen pienen murto – osan vangitsee valonsäteen kiiltävään vaippaansa ja vie tervehdyksen hänen veljensä kehoon, joka syleilee sitä verellään ja upottaa sen lihaansa, kuin yhteisen salaisuuden ja hautaa sen sydämeensä – vie tuon valonsäteen armeliaan laulun punaisen hurmeen pyörteeseen ja surina kujalla on sinfoninen, se peittää alleeen kaatuvat äänet, pingottuneet, löysät pyykkinarut, kumahtelevat peltiset lakanat, asvaltin hiljaisen narinan ja ruostuvien tikkaiden murinan.

Bzzzz..... hyönteiset lentävät, parittelevat ja ryömivät villinä; ihmisen ja hyönteisen veljeys on vahva, Maa saa ruokaansa, veri virkeänä palaa Maan Kohtuun ja madot ottavat osansa Kiinalaisen tarjoamasta juhla – ateriasta; koppakuoriaiset parittelevat hurmiossa ruumiin onteloissa, niiden miljoonapäinen jälkikasvu pitää kuollutta miestä isänään ja kaikki hukkuu kaoottisiin pyörteisiin....

Kiinalainen mies pyyhkii otsaansa – hän on kuin postikortti edessäni, niin lähellä. Kas ihmeelliset lasipalaset tuovat hänet tuohon vierelleni, ulottuvilleni, kuin voisin puhua hänelle tai ojentaa hänelle suolaa, jota hän voisi ripotella kananmuniensa päälle aamiaisella. Valo on vangittu käden työllä lasiin, jonka läpi häntä katson.

Uurteet hänen kasvoillaan valuvat kohti maata ja hän tuntee jo sen odottavan painon.
Nuoruuteni kilpailee hänen valumisensa kanssa ja olen iloinen siitä, että jalassani ovat kevyet tennistossut, päälläni Freak -Out teepaita ja olen nuori taideopiskelija, joka opiskelee taideaineita New Yorkin Greenwich Villagessa, silloin, kun ei ole jokin toinen henkilö.

On niin helppo hengittää, kun katsoo toisen kuolemaa ja hidasta syömistä.
Mies päättää lähteä huoneestaan ja minä päätän lähteä hänen peräänsä.

Milton; Jumalaiset Näyt, laatat 9 - 10

All Rights Reserved/ Petri Hakkarainen
Taulu 9

Ja koko Eden laskeutui Palamabronin Telttaan
Joukkoon Albionin Druidien & Bardien,
luoliin alle Albionin Kuolinvuoteen,
Kuolleitten Luoliin, Atlanttin kulmaukseen.
Ja keskellä Joukkoa rukoili Palamabron:
Oi Jumala, suojaa minua ystäviltäni,
ettei heillä olisi valtaa ylitseni
Sinä olet antanut minulle voiman suojellakseni itseäni katkerimpia vihollisiani vastaan.

Kuunnelkaa tarkkaan sanojani, ne ovat teidän Ikuiseksi pelastukseksenne

Silloin nousivat ylös Kaksi Todistajaa, Rintah & Palamabron:
ja Palamabron vetosi koko Eedeniin, ja sai Tuomion:
ja katso !
Tuomio lankesi Rintahille ja hänen raivolleen:
joka nyt korkeana paloi & raivosi Saatanassa
vastaan Palamabronia,
lopulta tuli Tuomiosta Eedenin sananlasku.
Saatana on Kadotukseen Tuomittujen joukossa.

Los vihassaan kirosi maan & taivaan,
hän repäisi Kansat toisistaan erilleen.
Seisten Albionin kivillä seassa korkeina kohoavien Druidien temppeleiden,
jotka ulottuvat  taivaan tähtiin & jatkuvat navalta  navalle.

Hän erotti mantereet toisistaan,
meri pakeni hänen kasvojensa edestä
Hän muutti maailman napojen paikat, idän, lännen &
pohjoisen & etelän, mutta hän sulki Enitharmonin pois näkemästä kaikkea tätä.

Sillä Saatana leimuten Rintahin raivoa,
joka kätkeytyi hänen omaan Lempeyteensä
syytti Palamabronia Kokouksen edessä kiittämättömyydestä ja pahansuopaisuudesta:
Hän loi Seitsemän Kuolemansyntiä
vetäen ne esiin omista Moraalisten Lakien ja Julmien Rangaistustensa
Helvetillisistä Kääröistä, yllä Jehovan pilvien
Vääristääkseen Jumalaisen äänen Sodan Ukkosilla &
trumpettiensa jylyllä ennen sen ennättämistä Maan päälle ja
Tautien Armeijoilla, Rangaistuksilla & Kuoleman Joukoilla &
sen lukuisuuksilla: sanoakseen:
Minä yksin olen Jumala - ei ole olemassa ketään toista !
Totelkoot kaikki minua ja  minun Moraalisen Yksilöllisyyden Periaatteitani
Minä olen ne tuottanut ne Ikuisen Mieleni ylimmistä ja sisimmistä sopukoista
Minä raastan Synnintekijöitä ikuisesti,
kuten nyt raastan pois tämän kirotun Perheen päältäni

Näin raivosi Saatana keskellä Kokousta !
ja hänen rintansa sulkeutui himmentäen pois Jumalaisen Näkymän:
hänen rintansa katetut terassit hohtivat sisältäpäin tulissa,
mutta kivet hänessä himmenivät:
Kätkivät hänet näkyvistä, äärimmäiseen mustuuteen ja pimeyteen
ja sieltä maailma yhä syvemmän Harhan (Ulro) avautui keskeen Kokouksen
Saatanan rinnassa valtava, pohjaton Kuilu aukeni.

Hämmästys pidätti Joukkoa kauheassa hiljaisuudessa:
ja kyyneleet putoilivat, kuin kastepisarat yössä &
kovaääninen, haudanvakava Universaali valitus kuului idästä & lännestä,
pohjoisesta ja etelästä
ja seisoi Saatana läpinäkymättömänä,
mittaamattomana peittäen idän kiinteällä mustuudella,
joka peitti hänen kätketyn sydämensä

Äänillä ukkosen, kaikuen joukosta kätkettyjen pyöriensä:
syytti hän kovaäänisesti Jumalaista Armoa, siitä,
että tämä oli suojellut Palamabronia Teltassaan.

Rintah repi alas kiviset seinät ja kaatoi joet & Tuliset vesihaudat pitkin muureja:
tuliset Pilarit vartioivat Saatanan ja Palamabronin välissä kauhistuttavassa pimeydessä
Ja Saatana, koska hänellä ei ollut Vihan Tiedettä hallussaan, vaan ainoastaan Säälin:
repi ne hajalle ja viha jätettiin vihalle & sääli säälille
Hän antoi kauhistuttavan Kuoleman valahtaa alas,
toisenlaisen, kuin olivat Beulahin unet.

Tämä Erottaminen oli hirvittävä :
Kuolema lepäsi Vuoteellaan alla Albionin Vuoteen
Rooman Seitsemän Kukkulan päällä
Verhotun Enkelin koko paikan yllä Roomassa, Babylonissa & Tyressä
Hänen Sielunsa hurjasti raivoten laskeutui alas sen Tilaan

Taulu 10

Satan Arousing the Rebel Angels - William Blake


Silloin Los & Enitharmon tajusivat, että Saatana on Urizen,
jonka Orc & Varjoinen Nainen olivat vetäneet alas Lisääntyvyyteen
Usein laskeutui Enitharmon itkien Tilaan,
näyttäytyen siellä ikääntyneenä Naisena,
joka houraili pitkin katuja. ( Tila on nimetty Kaananiksi )
sitten hän palaa Losin luokse,
kuin hän olisi palannut säikähdettyään unesta.

Feminiinisen Tilan luonto on tällainen:
se kutistaa Elämän Elimet,  kunnes niistä tulee Äärelliset &
se itse vaikuttaa Äärettömältä
Ja Saatana värähteli Tilan valtavuudessa !
Rajoitettuna niille, jotka olivat ulkopuolella,
mutta Äärettömänä niille, jotka olivat sisäpuolella:
se putosi alas ja siitä tuli Kaanaa; sulkien Losin Ikuisuudesta Albionin Kivillä,
mahtava Vihollinen Jumalaista Inhimillisyyttä vastaan Sotaan koottuna.

Saatana ! Voi minua ! on mennyt omalle paikalleen,
sanoi Los  heidän Jumalaansa
En palvo heidän Kirkoissaan, en kumarra Kuningasta heidän Teattereissaan,
Elynittria ! , mistä ilmaantuu tämä Kateus, joka virtaa pitkin Vuoria
Britannian naiset eivät olleet Kateellisia, kun taas Kreikan & Rooman naiset olivat
Jokainen asia Ikuisuudessa loistaa omasta Sisäisestä valostaan:
mutta sinä Pimennät kaiken Sisäisen valon nuoliviinisi nuolilla,
jotka on kiedottu kuolettavan, katoavan Kuun Kateuden sarviin.

Ja Ocalythron kietoo Auringon Kateelliseksi Kiekoksi,
niin että kaikki jäykistyy Läpinäkymättömäksi, vaille Sisäistä valoa,
näin murehti Los Saatanaa,
joka voitokkaana Jakoi Kansakunnat.

perjantai 13. tammikuuta 2012

MILTON; Jumalaiset Näyt/ taulut 7 ja 8



Taulu 7

Ensimmäisenä; Valitut,
jo ennen maailman perustaa nimetyt:
Toisena, Vapahdetut. Kolmantena Kadotukseen Tuomitut
& muotoiltu Tuhoon jo äidin kohdusta lähtien:
seuratkaa kanssani kyntöäni.

Ensimmäistä lajia oli Saatana: vertaansa vailla oleva Lempeys;
hänen Losia vastaan suunnatut Primitiivisen Tyrannian yrityksensä:
mitä herttaisimman rakkauden avulla hän pehmeästi maanitteli Losia
antamaan itselleen Palamabronin Aseman;
sillä Palamabron palasi ponnistuksistaan uupuneena joka ilta.

Monasti kieltäytyi Palamabron,
yhtä usein tarjosi Saatana palveluksiaan,
kunnes hän toistuvien Tarjousten ja Maanitteluittensa avulla
sai Losin antamaan itselleen Kaikkivaltiaan Äeksen;
Voi, moitittuna pelkäsi Palamabron näyttää suuttumustaan,
ettei Saatana pääsisi syyttämään häntä Kiittämättömyydestä &
Los uskoisi tuota syytöstä Saatanan ylitsevuotavan Lempeyden tähden.

Saatana työskenteli kaiken päivää.
Tämä kesti Tuhat Vuotta.
Illalla palasi kauhistuneena, ylirasittuneena & hämmentyneenä
syleillen pehmeästi, veljellisesti kyyneltäen Palamabronia,
joka kyynelehti myös.

Kuunnelkaa tarkoin sanojani ! ne ovat teidän Ikuiseksi Pelastukseksenne

Seuraavana aamuna Palamabron nousi:
Äeksen hevoset olivat vauhkoontuneet kiduttavasta raivosta &
Äeksen palvelijat, Haltijat, syyttivät Saatanaa
vihastuksensa tulissa ja raivossa.

Silloin Palamabron, joka punehtui, kuin pimennossa oleva Kuu, puhui sanoen;
Tiedättehän Saatanan lempeyden ja hänen Itse - petoksensa,
Näyttäen Veljeltä, ollen Tyranni, jopa ajatellen olevansa Veli,
samalla, kun Hän murhaa Oikeamielisiä;
Profeetallisesti Näen hänen tulevaisuutensa suunnan,
joka kulkee lävitse pimeyden ja epätoivon
kohti Ikuista Kuolemaa

Mutta meidän ei tule olla samanlaisia Tyranneja;
hän on ottanut paikkani yhdeksi kokonaiseksi päiväksi;
teeskennellessään myötatuntoaan ja rakkauttaan minulle ;
hevoseni on hän pillastuttanut ja kanssapalvelijoitani vahingoittanut
Kuinka hän voisi tuntea toisten velvollisuudet?
Voi pitkämielisyyden typeryyttä

Olisinpa vain kertonut Losille, koko sydämelläni !  
mutta kärsivällisyyttä ,Oi ystäväni
Kaikki tulee jälleen hyväksi: pysytelkää hiljaa,
kun kutsun Losin ja Saatanan

Kovaa, kuin Beulahin tuuli, joka kivet & kukkulat kiskoo juuriltaan kutsui Palamabron :
ja Los & Saatana tulivat hänen eteensä ja Palamabron näytti hevoset & palvelijansa.

Saatana itki, ja lievästi Palamabronia kiroten,
häntä syytti rikoksista, jotka oli Itse aiheuttanut
Los vapisi: Saatanan imartelut miltei Taivuttivat Ikuisuuden Profeetan
siihen uskoon, että Palamabron oli Saatanan Vihollinen &
koska Haltijat olivat Palamabronin ystäviä
olivat ne liittoutuneet yhteen Saatanaa vastaan
muinaisen vihollisuuden tähden.

Mitä Los kykeni tekemään?
Miten hän oli kykenevä Tuomitsemaan, kun Saatanan Itse uskoi,
ettei hän ollut rasittanut Äeksen hevosia, eikä Palvelijoita.

Siis, sanoi Los, tästedes Palamabron, pitäköön jokainen oman Asemansa:
ei väärästä säälistä, ei pikkutärkeän Veljeyden varjolla,
kun kenenkään ei tarvitse toimelias olla.
Sillä aikaa Palamabronin hevoset raivosivat voimallisissa liekeissä talttumattomissa
& Äes hurjana raivossaan.
Vavisten seisoi Palamabron, tärisi voimakkain Demoneista:
Hilliten eläviä olentojaan; monia voimallisimmista Haltijoista
ne purivat villissä Hurjuudessaan,
jotka myös hurjistuivat, kuin villeimmät pedoista.

Kuunnelkaa tarkoin sanojani, ne ovat Teidän Ikuiseksi Pelastukseksenne.

Taulu 8

Sillä välin itki Saatana Losin edessä syyttäen Palamabronia:
Itseään syytöksistä puhdistaen
mitä suloisimmin puhein, sillä itse hän uskoi,
ettei ollut rasittanut, eikä vahingoittanut
niskoittelevia palvelijoita.

Mutta Saatana palatessaan Myllyilleen
( sillä Palamabron oli hoitanut Saatana Myllyjä pitäen niitä helpompana työnä )
löysi  kaiken sekasorron ja palasi takaisin Losin luo,
ei kostonhalusta vaan kyynelissään,
ollen Itse vakuuttunut Palamabronin kataluudesta.

Los näki Myllyjen Palvelijain viinistä Juovuksissa ja villisti tanssimassa,
huudellen, Palamabronin lauluja laulaen,
raastaen metsien vihreyttä,
toistellen sekavuuksia,
vaikka Aurinko oli jo noussut korkealle.

Silloin otti Los vasemman sandaalinsa ja asetti sen päälaelleen,
Merkkinä juhlallisesta suruajasta:
kun Myllyjen Palvelijat näkivät merkin
he äänettöminä seisahtuivat, vaikka viinistä juopuneina.

Los itki! Mutta Rintah tuli myös, ja Enitharmon hänen käsivarteensa nojasi
vavisten katseli kaikkia näitä asioita
Ja Los sanoi. Te Myllyjen Henget!
Aurinko on korkealla, teidän tehtävänne teitä kutsuvat!
Palamabron on myös surullisessa tilanteessa.
Hänen hevosensa ovat Hulluina! Hänen Äkeensä Kirotut!
hänen seuralaisensa vihoissaan
Minun on syy ! Minun olisi pitänyt muistaa,
että sääli jakaa Sielun ja ihminen kadottaa ihmisyytensä:
seuratkaa minua Kynnössäni
tämän surullisen päivän täytyy luonnoltaan olla Tyhjän:
seuratkaa minua, ja huomenna taas Käykää toimiinne &
tämän päivän tulee olla surun päivä

Villisti ne seurasivat Losia ja Rintahia & Myllyt pysyivät vaiti
He surivat koko päivän, tämän surullisen Saatanan & Palamabronin päivän :
Ja kaikki Valitut & kaikki Vapahdetut surivat toinen toistaan vasten Albionin vuorilla
Kuolleiden Kallioiden joukossa.

He Kyntivät kyynelein, herkeämättömänä valui Jehovan sade
& Molechin paksut Lieskat kamppailivat sadetta vastaan,
yllään heidän salamat kauhistuttavina velloi:
 Saatana itki Palamabronin tähden
Theotormon & Bromion kilvoittelivat Saatanan puolella
Säälien hänen Nuoruuttaan ja Kauneuttaan:
joka vapisi Ikuisessa Kuolemassa:
Mikael kamppaili Saatanaa vastaan vyöryvässä Ukkosessa,
Thulloh, Saatanan ystävä soimasi häntä; heikkoja olivat heidän moitteensa.

Mutta Rintah, joka myös on Kadotukseen Tuomittuja:
yksi noista, jotka muovattu on tuhon omaksi,
Suuttumuksessaan Saatanan teeskennellystä Ystävyydestä
liekehti yllä aurattujen vakojen, vihasta punaisena ja raivokkaana
Kunnes Mikael istahti alas vaolle, uupumus sulautuen kyyneliin
Saatana, joka  tuli joukkionsa vierellään, seisoi vihaisena & punaisena
Hän löi Thullohia & surmasi hänet & seisoi kauhistuttavana Mikaelin yllä
yllyttäen tätä nousemaan :
Hän itki ! Enitharmon näki hänen kyyneleensä
Mutta Los kätki Thullohin hänen katseeltaan, ettei hän olisi kuollut suruun
Enitharmon itki: hän vapisi !
hän suuteli Saatanaa; hän itki Mikaelia
Hän loi Tilan Saatanaa & Mikaelia varten &
raukkoja varten, jotka olivat kärsineet
& sulki sen lempeällä Kuulla.

Los salaa hautasi Thullohin, itkien lohduttomasti tuota Kuutamoista Tilaa
Mutta Palamabron kutsui kokoon  Mahtavan Arvokkaan Kokouksen,
siksi, että se, joka ei puolustaisi Totuutta
olisi pakotettu puolustamaan Valhetta,
niin että hänet voitaisiin saada ansaan &
ottaa kiinni & viedä pois.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Milton; Jumalaiset Näyt



all Rights Reserved, 2012 Petri Hakkarainen

Taulu 5

Palamabron tulisine Äkeineen palaamassa hengittäviltä pelloilta.
Saatana pyörtyi tykistön alle.
Kristus otti Synnin ylleen Neitsyen Kohdussa ja jätti sen Ristille.

Kaikki säälivät säälittäviä & olivat vihaa vihanhaluisten kanssa & Los kuuli tämän.

Ja tällaisia ovat  Albionin Tyttäret kauneudessaan.
Kukin on kolminkertainen  Päässään & Sydämessään & Ohjaksissaan &
jokaisella on kolme Porttia, jotka johtavat kolmeen Beulahin Taivaaseen,
ne hohtavat läpikuultavina heidän Otsillaan & heidän Rinnoillaan & Kupeillaan
ja niitä ympäröivät läpikäymättömät tulet: mutta ne, jotka heitä miellyttävät,
ne he ottavat Taivaisiinsa päihdyttäviin Iloihin,
sillä Valittuja ei voida Vapahtaa, vaan luoda yhä uudelleen Uhrauksissa &
Moraalisen Lain Julmuuden Sovituksissa.

Näin saavat Ihmisten Kolme Luokka omat määränpäänsä:
Ne ovat Kaksi Vastakohtaisuutta & Järkeilevä Kielteisyys.

Sillä välin kun Naispuoliset valmistavat Uhreja
Miespuoliset Pätseillään ja Alasimillaan
tanssivat kyynelten & kipujen tanssia:
äänekkäät salamoinnit ruoskivat heidän jäseniään,
kun he päästävät pyörremyrskyjään irti Pätsiensä päälle,
valittaen Sulatusuuniensa ympärillä
& tällainen heidän laulunsa:

Oi heikko & aukea tuulenpyörre:
Aah, suljettuna kapeaan, surkeaan muotoon,
ryömien matelijannahassaan päällä Maan rinnan.
Ihmissilmä, pieni, kapea kehä suljettu & pimeä
Tuskin nähden suurta valoa seurustelee Tyhjyyden kanssa
Korva, pieni kotelo, pieneksi kiertynyt sulkee pois Kaikki Sävelet &
ymmärtää se vain Riitasointuja ja Harmoniaa
Kieli, vähäpätöinen, täynnään kosteutta, vähään ruokaan kyllästyy
Pienen äänteen se sammaltaa & sen valitukset tuskin kuullaan
Sitten tuo se esiin Moraalisen Hyveen, Julman Babylonin Neitseen.

Voiko sellainen Silmä arvostella tähtiä ? katsoen läpi noiden johtimiensa
voiko Mitata se aurinkoisia säteitä, jotka osoittavat keihäänsä Udan Adaniin
Voiko sellainen Korva täynnään Haukottelevan kuilun huuruja
arvostella puhdasta harpun sävelmää,
Jumalaisen käden koskettamaa ?
Voivatko tuollaiset suljetut Sieraimet tuntea Ilon?
Tai kertoa kevään hedelmistä kun viinirypäleet &
viikunat puhkaisevat kuorensa Ilon kyllästämään ilmaan

Voiko sellainen Kieli kerskua Elämän Vesistä ?
taikka ottaa vastaan muuta,  kuin Kasvullista Järkeä &
inhota hienosyistä iloa.
Voivatko sellaiset Huulet ottaa vastaan ?
Puristuneina toisiaan vastaan ne eivät kosketa,
vaan kääntyvät sisäänpäin & vapisevat jokaisesta mielenliikkeestä.

Näin ne laulavat Luoden Ihmisten Kolme Luokkaa lomassa Druidien Kivien

Charles noutaa Miltonia Sovitukseen.
Cromwell on valmiina
James hakee Tulia Golgonoosassa, savuavien kasojen joukossa,
kukoistuksen yössä, sekä huikentelevaisuudessa, jonka hän itse Loi
joukossa Albionin Tyttärien, lomassa Druidien Kivien
Kun Saatana pyörtyi alle Elynittria[P1] n nuolten
Ja  Matemaattiset Mittasuhteet kukisti Eläväinen Suhteellisuus


Taulu 6

Golgonoosasta, Henkisestä neliulotteisesta Lontoosta, Ikuisesta
Suunnattomissa ponnistuksissa & suruissa,
ainaisesti rakentaen, ainaisesti romahtaen
Kautta Albionin neljän Metsän, jotka kaikkialle Maan päälle levittäytyvät,
Lontoon Kiveltä Blackeheathiin itään: Hounslowiin länteen:
Finchleyyn pohjoiseen: Norwoodiin etelään:
niin Enitharmonin Kangaspuiden painot
soittavat tuudittavia tahtejaan Albionin tuulissa.
Caithnessista pohjoisessa aina Lizardin kärkeen & Doveriin etelässä.

Äänekkäästi jyskii Losin vasara & voimallisena kuullaan hänen mylvintänsä
edessä Lontoon aina Hampsteadin lakeuksille & Highgaten korkeuksista Stratfordiin &  Old Bowhun:
ylitse Kensingtonin Tarhojen Tyburnin purolle:
hurjasti valittaa Thames alla Rintahin &
Theotormin Palamabronin  & Bromionin rautaisen Ahjon;
heidän takoessaan Sadonkorjuun Työvälineitä: Auraa & Äestä,
jotka kyntävät ylitse Kansakuntien.

Surreyn kukkulat hohtavat, kuin sulatusuunin kuonakasat:
Lambethin Laaksossa, missä Jerusalemin perustukset aloitettiin;
missä ne makasivat raunioina
Siellä, missä  jokaisen Kansakunnan rauniot sijaitsivat &
Tammen juuret uursivat mustana hohkaavia palavan tuhkan kasoja
edessä Uunin suun

Milloin palaa Jerusalem & levittäytyy ylitse kaikkien Kansojen
Palaa;  palaa Lambethin Laaksoon Oi Ihmissielujen Rakennus !
Sieltä levisivät kiviset Druiditemppelit yli valkoisen Saaren
Ja sieltä, Jerusalemin rauniosta, hänen Sovituksensa ja Ylistyksensä muureista:
yli koko Maan kasvoivat ne Irlannista Mexicoon & Peruun lännessä &
itään Kiinaan & Japaniin; kunnes Baabelin Albionin Aave
puristui ylle Kansakuntien Loistossa & Sodassa

Kaikki asiat saavat alkunsa & loppunsa Albionin muinaisten Druidien Kivisiltä rannoilta
Mutta nyt ovat Tähtiset Taivaat paenneet Albionin mahtavista jäsenistä

Äänekkäänä  jyskää Losin Vasara, äänekkäästi pyörivät Enitharmonin Pyörät
Hänen kangaspuunsa värähtelevät pehmeissä liikutuksen väreissä,
kutoen Elämän Verkkoa Kuolleiden Tuhkista;
Los nostaa rautaiset Kauhansa; täynnään Sulaa malmia:
hän saa rautaiset kukkulat aaltoilemaan kolisevilla ketjuillaan
aina Hyde Parkista Mile - Endin Alms Houseen & Old Bow:hun

Täällä saavat Ihmisten Kolme Luokkaa niille määrätyt Kohtalonsa
Ja täältä levittäytyvät ne ylitse koko Maan Kansojen &
täällä kudotaan Elämän Kude & Hienot Jänteet Luodaan
ja Kolme Ihmisten Luokkaa, joita ohjaa Losin Vasara.



perjantai 6. tammikuuta 2012

Milton - Valaistunut Kirja

 

MILTON

 

Runoelma kahtena kirjana

”Osoittaakseni Jumalan Teiden oikeutuksen Ihmisille”




JOHDANTO

Anastetut ja Vääristellyt Homeroksen & Ovidiuksen & Platon & Ciceron Kirjoitukset,
joita kaikkien ihmisten olisi syytä halveksia, ovat perustetut juonelle,
joka on suunnattu Raamatun Hienojakoisuutta vastaan;
mutta kun Uusi Aika koittaa vapaana Julistamaan:
kaikki asetetaan jälleen oikein &
silloin noiden Tietoisesti & Profeetallisesti Inspiroitujen henkilöiden Mahtavat
ja  paljon muinaisemmat Teokset saavat oikean Arvonsa &
Muistin Tyttäret muuttuvat Inspiraation Tyttäriksi.

Shakespeariin & Miltoniin kumpaiseenkin
vaikutti heidän Aikakautensa yleinen Tauti & Tartunta,
joka oli saatu noilta typeriltä Kreikan & Latinan Miekan orjilta.

Nouskaa, Oi Uuden Ajan Nuoret Miehet !
Asettakaa Mielenne noita tietämättömiä palkkalaisia vastaan,
sillä meillä on noita palkkalaisia Leirissämme, Oikeusistuimissamme & Hoveissa;
noita, jotka, jos vain voisivat ainaisesti alistaisivat Henkistä &
pidentäisivät Ruumiillista Sotaa.
Maalarit, kutsun Teitä, Kuvanveistäjät ! Arkkitehdit !
Älkää antako noiden muodikkaitten Typerysten tukahduttaa Teidän Voimaanne niillä Hinnoilla,
joita he teeskentelevät maksavansa Halveksittavista töistä,
tai niillä kalliilla Mainospröystäilyillä, joita he noiden töiden puolesta tarjoavat.

Uskokaa Kristukseen & Hänen Apostoleihinsa;
siihen, että on olemassa Ihmisten Luokka, jonka ainoa ilo on Tuhoamisessa.
Me emme halua Kreikkalaisia tai Roomalaisia malleja
mikäli vain pysymme uskollisina &  totuudellisina oman Henkemme Mielen Kuvitukselle;
noille Ikuisuuden Maailmoille, joissa me tulemme ikuisesti elämään;
Jeesuksessa, Herrassamme.

Nuo kulkivatko Askeleet
Aikoina Muinaisina
yllä Englannin Viheriäin Vuorten?
Ja näimmekö Jumalan Pyhän Karitsan
käyvän laitumilla lempeillä Englannin?
Eikö sädehtinyt läsnäolo Jumalainen
takaa kukkuloiden pilvien peittämienn ?

Näin rakennettiinko Jerusalem
keskeen Saatanallisten Myllyjen

Tuokaa minulle Jouseni Kullan Paloinen
Tuokaa Haluni Nuolet
Tuokaa minulle Keihääni !
Jo väistykää Pilvet !
Tuokaa minulle Vaununi Tuliset

En luovu Hengen Taistelusta
Ei nuku Miekka kädessäni;
Ennenkuin olemme rakentaneet Jerusalemin
maahan vihreän, suloisen Englannin.

 
MILTON
Ensimmäinen Kirja

Beulahin Tyttäret !
Muusat, jotka inspiroitte Runoilijan Laulua
tallentakaa Kuolemattoman Miltonin matka,
joka käy lävitse Teidän Kauhujenne & lempeän Kuisen Hohteen Maailmojenne,
jotka moninaisten Kauneuksien pehmeissä seksuaalisuuden Harhakuvissa
ilahduttavat vaeltajaa ja tyynnyttävät  hänen Palavaa janoaan &
Jäätävää Nälkäänsä!

Tulkaa kädelleni !
Lempeän Voimanne kautta; laskeutukaa alas pitkin Oikean Käteni Hermoja
Käykää Aivojeni Porteista, jonne Teidän välityksellänne
sijoitti Ikuinen Suuri Inhimillisyys Jumalaisen Paratiisinsa
ja jonka kautta Hän teki mahdolliseksi Kuolleille Hengille
ottaa ylleen nuo suloiset muodot,  hänen oman Itsensä Kuvajaiseksi.

Kertokaa myös tuosta Väärästa Kielestä !
Joka kasvoi alle Varjojenne Maitten;
kertokaa sen Uhreista ja sen Antimista;
että jopa Jeesuksesta, näkymättömän Jumalan Kuvasta
tuli sen Saalista; Kirous, Uhri ja Sovitus Ikuiselle Kuolemalle
Albionin Taivaissa & edessä Jerusalemin;
Hänen Säteilynsä porttien,
Taivaissa alla Beulahin.

Kertokaa ensin !
Mikä liikutti Miltonia, joka ympäriinsä käveli Ikuisuudessa,
käveli Sata Vuotta, mietiskellen Kaitselmuksen Olemuksen Sekaisia Sokkeloita
Ilottomana, vaikkakin oleili Taivaassa
hän totteli, ei valittanut.
Hän oli hiljaa, tarkkaillen kuusiosaista Virtaustaan,
joka oli hajaantuneena
ylitse Syvyyden Tuskissaan !

Mennäkö hänen luokseen Syvyyteen, hänet lunastaakseen
ja itse joutuakseen Kadotukseen?
Mikä syy, yksityiskohtainen liikutti Miltonia
kohden tätä ennenäkemätöntä tekoaan?
Trubaduurin Profeetallinen Laulu !

Istuessa Ikuisissa Pöydissä
ihanana joukossa Albionin Poikien,
alkoi Trubaduuri laulaa säkein vakain ja äänekkäin;
istuivat kaikki tarkaten tuota Kauhistuttavaa Miestä.

Kuunnelkaa tarkoin sanojani, ne ovat Teidän Ikuiseksi Pelastukseksenne.

Kolme loi  Ihmisluokkaa Losin Vasara & kutoi Enitharmon Kangaspuilla,
silloin, kun Albion surmattiin Vuorillaan ja Teltassaan; 
Kateudesta Elävään Muotoon ja jopa Jumalaiseen Näkyyn
ja Viisauden Leikkeihin Inhimillisessä Mielen Kuvituksessa,
joka on Herran Jeesuksen Jumalainen Ruumis.
Siunattu olkoon Ikuisesti.

Kuunnelkaa tarkoin sanojani, ne ovat Teidän Ikuiseksi Pelastukseksenne.

Urizen lepäsi pimeydessä ja yksinäisyydessä, kahlittuna Mielen Kahleisiin.
Los tarttui Vasaraansa & Kieliinsä ja kävi työhön Päättäväisyytensä Alasimella,
seassa epämääräisyyksien Druidien kivien & Epäilyksen Lumien & Järkeilyn.
Kaikista Selkeistä Muodoista kieltäytyen kattoi tuo Abstrakti Kauhu kaiken kivisenä.

Ja Ensimmäinen Aikakausi vierähti & Synkän Kärsimyksen Tila.

Alas vajosi peloissaan punainen pyöreä kiekko, kuuma, palavainen;
syvälle Hornaan: läähättäen, tiivistyen, vavisten.

Ja toinen Aikakausi vierähti & Synkän Kärsimyksen Tila

Kiertyen kahdeksi pieneksi kehäksi & sulkeutuen kahteen pieneen luolaan,
niin näkivät Silmät Hornan Syvyyden ;
muutoin jähmettyivät luiden kovuudet ylle kaiken.

Ja kolmas Aikakausi vierähti & Synkän Kärsimyksen Tila.

Alta hänen Näkyjensä Kehien kaksi Korvaa, lähelle toisiaan kiertyen
syöksyivät kehässä kiertäen syvässä pimeydessä &
kivettyivät samalla, kun kasvoivat.

Ja neljäs Aikakausi vierähti & Synkän Kärsimyksen Tila

Tuulessa riippuen, kaksi Sierainta kumartui ylle Syvyyden.

Ja viides Aikakausi vierähti & Synkän Kärsimyksen Tila

Kauheassa Kidutusten Sairaudessa Nälän & Janon Kieli liekehti ulos.

Ja kuudes Aikakausi vierähti & Synkän Kärsimyksen Tila

Raivokkaana & Tukahtuneena sisältä & ulkoa:
kauhussa & kurjuudessa
hän avasi oikean kätensä pohjoiseen, vasemman kätensä etelään &
hänen jalkansa polkivat Alista Hornaa vavistuksissa &
ulvovana & pelossa.

Ja seitsemäs Aikakausi vierähti & Synkän Kärsimyksen Tila.

Kauhistuneena seisoi Los Hornan syvyydessä &
hänen Kuolemattomat Jäsenensä kalpenivat Kuolettavan kalpeiksi;
hänestä tuli se; mitä hän katsoi:
sillä punainen Pyöreä Kiekko vajosi hänen rinnastaan alas Syvyyteen.
Tuskissaan hän leijaili sen yllä vavisten & nyyhkyttäen.
Venytti sitä, ravisteli Alista Syvyyttä vavahduksillaan,
hellästi hoivaten Kiekkoa kuolettavassa, repivässä Tuskassa;
kunnes se jakaantui Naiseuteen kalpeaan, kuin Pilvi, joka tuo Lunta;
ja kaiken aikaa hänen selästään Sininen Neste erittyi suonissa,
kovettuen Syvyydessä, kunnes erottautui se Miehiseksi muodoksi, 
joka ulvoi Mustasukkaisuudessa.

Sisältäpäin synnyttäen, katsomatta ulospäin:
Yksityiskohdista Yleistyksiin, kukistaen Henkensä,
rakensivat ne Lisääntyväisyyden Kangaspuut;
ne rakensivat Mahtavan Golgonoozan,
Aikakauden päälle Aikakauden, Iän päälle Iän;
ensin syntyi Orc Varjoisasta Feminiinistä:
sitten koko Losin Perhe.

Lopulta saattoi Enitharmon olemaan Saatanan, joka kieltäytyi Muodosta
ja turhaan teki Ikuisuuden Mylläri  hänestä Suuren Sadonkorjuun Alamaisen,
niin, että hän ottaisi oman paikkansa Tähtisten Pyörien Prinssinä
alla Rintahin  Auran & Kaikkivaltiaan Äeksen
Palambronin käsissä, siellä, missä Saatanan Tähtiset Pyörät
ovat rakennetut alle Maan & Maallisen Kuoren Vesien.

Täällä ottavat Ihmisten kolme Luokkaa ylleen seksuaalisen rakenteensa kudotun.
Seksuaalinen on kolminkertainen, Inhimillinen on nelinkertainen.

Saatatte pitää Viisautena sitä, että pysytte hiljaa, kun olette suuttuneet,
ettette näyttäisi sitä: minä en pidä tätä Viisautena, vaan mielettömyytenä.
Jokaisen Ihmisen Viisaus on erityinen hänen omalle Yksilölleen.


Oi Saatana nuorin synnyttämäni, etkö olekin Tähtien Joukkojen
ja Taivaiden Pyörien Prinssi, joka pyörität Myllyjä päivät yöt ?

Etkö olekin Newtonin Kaikkivaltias, joka kudot Locken kudetta
Kuolevaisille vaikuttavat sinun Myllysi olevan kaikki se, mitä on &
Shaddain Aura näyttää olevan Inhimillisen käyttäytymisen Salajuoni,
näkymätön ja käsittämätön.
Mene takaisin Myllyjesi pariin & jätä minut Vihaani.

Saatana aikoi vastata, mutta Los ympäröi heidät äänekkäillä Ukkosillaan.

Älä suututa minua ! Et voi ohjata Äestä pitkin Säälin polkuja.
Sinun työsi on Ikuinen Kuolema, Myllyine & Uuneine & Kattiloineen.

Älä häiritse minua enää, sinulla ei voi olla Ikuista Elämää; niin puhui Los.

Saatana vavisten totteli, nyyhkyttäen matkallaan.

Kuunnelkaa tarkoin sanojani, ne ovat Teidän Ikuiseksi Pelastukseksenne.

Eteläisen Molton kadun & Stratford Placen välissä Golgatan juurella,
missä Uhrit valmistautuvat Uhrattavaksi,
siellä heidän Enkelinsä heidän lanteidensa ympärillä syöksivät esiin nuolensa &
heidän rintansa säteilivät kaikissa arvokkaiden kivien väreissä &
heidän kaikkein sisimmät Palatsinsa kaikuivat eläinten,
kesyjen & villien valmisteluista.

( Kuunnelkaa tarkoin sanojani ! Ruumiilliset ystävät ovat Henkisiä Vihollisia)

Ne pilkkasivat Druidillisia Matemaattisia Pituuden, Leveyden & Korkeuden Mittoja
asettaen näytteille Alastoman kauneuden !
Huilun & Harpun & Laulun säestyksellä