Taulu 13
Minun Sairasvuoteeni kantaa Ikuisen Kuoleman synkkiä sävyjä
kätkien sisäänsä Saatanan Olemuksen, hän raivoisasti kieltäytyy lepäämästä unessa.
Nöyränä kumarrun Jumalaisen Valtaistuimen eteen kaikessa Synnissäni
Vaan ei tuo sairas;
mitä voimme tehdä hänet ennalleen saattaaksemme, hänet,
joka kutsuu Yksilöllistä Lakia Pyhäksi; ja halveksii Pelastajaa
mitä tehdä hänelle,
joka Loistaa vetääkseen Albionin Ruumiin Ikuisen Sodan tuliin ?
Nyt herkesi Leutha; valuivat kyyneleet:
mutta Jumalainen Sääli suosi häntä.
Kaikki on minun syytäni!
Me olemme Luvahin, Albionin surmaajan Henki:
Voi Vala ! Voi Luvah ! Voi Albion, Oi Ihana Jerusalem
Synti sai alkunsa Ikuisuudessa, ja saa loppunsa vasta Ikuisuudessa
mutta ennenkuin kohtaa kaksi Ikuisuutta,
Ah on kaikki hukassa! Hukassa !
Hukassa iäisesti !
Näin puhui Leutha.
Mutta kun hän huomasi,
että Enitharmon oli luonut Uuden Tilan suojellakseen Saatanaa rangaistukselta:
pakeni hän Enitharmonin Telttaan & kätki itsensä
Väkevän kiivastuksensa voimassa Jylisi Kokous synkkä & verhottu,
ja he vahvistivat Enitharmonin lempeän päätöksen & antoivat Ajan tuolle Tilalle,
Kuuden Tuhannen Vuoden Keston ja lähettivät Luciferin sen Vartijaksi.
Mutta Lucifer kieltäytyi kuolemasta & ylpeydessään jätti tehtävänsä
Sitten he valitsivat Molechin ja kun Molech osoittautui kärsimättömäksi
perusti Jumalainen Käsi kaksi Äärirajaa;
ensimmäinen oli Läpinäkymättömyys,
sitten luotiin Supistuminen
Läpinäkymättömyys nimettiin Saatanaksi,
Supistuminen nimettiin Aatamiksi.
Kolminainen Elohin saapui: Elohim uupuneena pyörtyi;
he valistivat Shaddain, Shaddai Vihainen,
laskeutui Pahad: Pahad kauhistui,
he lähettivät Jehovan ja Jehova oli Pitaalinen;
lujasti huusi hän; ojentaen kätensä Ikuisuuteen,
sillä silloin oli Kuoleman Ruumis saavuttanut täydellisyytensä
Teeskennellyssä Pyhyydessään ympäröiden Karitsaa;
Naispuolinen Tabernaakkeli kudottuna Cathedronin Kangaspuilla
Hän kuoli Kadotukseen Tuomittuna.
Häntä Rangaistiin Lain rikkojana !
Kunnia ! Kunnia! Kunnia ! Pyhälle Jumalan Karitsalle
kosketan Taivasta instrumenttina tehdäkseni Kunniaa Herralle !
Valitut tulevat kohtaamaan Vapahdetut
Albionin Kivillä he tulevat jälleen kohtaamaan
Hämmästyneenä katsellen Synnintekijää, hänessä nähden Pelastajan
ja Valitut sanovat Vapahdetuille: me näemme,
että ainoastaan Jumalaisesta Armosta me elämme!
Vapaasta lahjasta ja Valinnan tähden me elämme
Meidän Hyveemme & Julma Hyvyytemme ovat ansainneet Ikuisen Kuoleman
Niin he itkevät Albionin Joen kuolettavalla Purolla.
Mutta Elynittria kohtasi Leuthan siellä, missä tämä oli piiloutuneena.
Ja heitti syrjään tämän nuolet ja laski maahan hänen kaikuvan Jousensa;
Hän lohdutti Leuthaa lempein sanoin & toi hänet Palamabronin vuoteelle
Hetkissä uusissa, jotka luotiin Harhoihin johtamaan,
ympäriinsä Uniin kudottuna hän kantoi Unien varjoista Henkeä &
nimitti hänet Kuolemaksi.
Unissa hän kantoi Rahabin, Tirzahin äidin &
hänen sisarensa Lambethin laaksoihin;
Cambridgeen & Oxfordiin, noihin Ajattelun tyyssijoihin
Noihin monisäikeisiin, tuntemattomiin Ajan ja Paikan labyrintteihin,
joissa Leutha eli Palamabronin Teltassa,
ja Oothoon oli hänen ihastuttava vartijansa.
Nyt Laulaja lopetti laulunsa.
Kaikki pohtivat laulua ja kaikuva kovaääninen mumina jatkui Saleissa:
ja laajasti he kyselivät tuolta voimakasääniseltä Kuolemattomalta Bardilta
ja monet tuomitsivat tuon korkeasointisen Laulun Sanoen,
että Sääli ja Rakkaus olivat liian kunnioitettava luettavaksi Syyllisyyden syiksi.
Toiset sanoivat. Jos tämä on totta ! jos tällaiset teot ovat tehdyt
antakaa Bardin itsensä kantaa niistä todistus.
Mistä olet sinä tämän kauhistuttavan Laulun saanut.
Bardi vastasi. Olen Inspiroitunut !
Tiedän, että se on Totta ! sillä minä laulan.
Taulu 14
Runollisen Nerouden inspiraation mukaisesti,
hänen, joka on Ikuinen Kaikkea Suojaava
Jumalainen Ihmisyys, jolle kuuluu kaikki Kunnia & Voima &
Herruus Iankaikkisesti
Amen.
Silloin kävi Albionin Taivaissa suuri sorina,
joka käsitteli Kehitystä & Lisääntyvyyden Voimaa &
käsiteltiin Pelastajaa, Karitsaa: Albion vapisi Italiasta Kreikkaan &
Egyptiin Tataariaan & Hindustaniin & Kiinaan &
Suureen Amerikkaan ravistaen Maan perustuksia &
Juuria epäilyksissään
Voimakasääninen Bardi kauhistuneena haki suojaa Miltonin rinnasta
Silloin nousi ylös Milton Albionin Taivaissa kiihkossaan !
Koko Kokous itki Profeetallisesti nähdessään Miltonin kasvoissa
ja hänen jumalaisissa kasvonpiirteissään Kuoleman & Ulron varjot
Hän riisui lupauksen kaapunsa & riisui itsensä Jumalan Valasta
Ja Milton sanoi, minä menen Ikuiseen Kuolemaan!
Kansakunnat seuraavat yhä Priamin
Inhottavia Jumalia; Sotaisan Itseyden Komeiluissa,
kieltäen ja pilkaten Jumalaa.
Koska tulee Ylösnousemus;
että vapautuisi nukkuva ruumis Lahjottavuudestaan:
Oi koska tulet Herra Jeesus ?
Älä viivyttele enää; sillä Sieluni lepää Kuoleman porteilla.
Minä tulen vielä nousemaan ja odotan haudan aamunkoittoa.
Menen alas hautakammioon nähdäkseni koittaako vihdoin aamu !
Menen alas itsetuhoon ja Ikuiseen Kuolemaan,
Ettei saapuisi Viimeinen Tuomio & löytäisi minua tuhoutumattomana
ja ettei minua siepattaisi & anneta oman Itseyteni käsiin
Jumalainen Karitsa erotetaan keskellä sumuja & varjoja,
leijumassa yllä Hautakammioiden Jehovan pilvissä & Elohimin tuulissa
Verinen Kiekko, etäinen; & taivaat & maat pyörivät synkkinä välissä
Mitä teen täällä ennen Tuomiota ?
Ilman omaa Virtaustani ? ( feminiinistä voimaani )
Mitä teen täällä Muistin Tyttärien kanssa &
eikä Inspiraation tyttärien kanssa ?
Omassa Minuudessani minä olen tuo Saatana:
minä olen tuo Paha !
Hän on minun Olemukseni,
tottelevaisuudessani, vapauttaakseni hänet omista Helveteistäni,
lunastaakseni Helvetit,
minun omat pätsini,
menen Ikuiseen Kuolemaan.
Ja Milton sanoi.
Menen Ikuiseen Kuolemaan !
Ikuisuus värisi, sillä hän valitsi ulkopuolisen reitin kuolleitten hautojen lomassa.
Surullinen Siimes.
Ikuisuus värisi tuosta Ikuisen Kuoleman kuvasta.
Silloin Beulahin reunalla hän näki oman Varjonsa;
Surullinen kasvoi muoto; hermafrodiittinen:
maskuliininen & feminiininen, yhdessä ihmeellisessä ruumiissa.
Ja hän astui siihen sisään hirmuisissa tuskissa tuosta kammottavasta varjosta;
kaksikymmenseitsemän - osaisesta, joka ulottui syvimpiin Helvetin kammotuksiin &
sieltä Albionin maalle: joka on tämä kasvullisuuden Maa,
jolta käsin minä tätä kirjoitan.
Jumalaisen Läsnäolon Seitsemän Enkeliä itkivät Miltonin Varjoa!
Taulu 15
Niinkuin silloin, kun ihminen näkee unta,
ei hän mieti sitä, että hänen ruumiinsa nukkuu,
muutoin hän heräisi;
samoin oli Miltonin laita, kun hän astui sisään Varjoonsa :
mutta hänen kanssaan tulivat Seitsemän Läsnäolon Enkelin Henget;
ne anoivat hänelle vielä havaintoja hänen Nukkuvasta Ruumiistaan;
joka nyt nousi ja kulki heidän kanssaan Eedenissä,
kuin se olisi ollut Jumalaisista Kuvista Kahdeksas,
vaikkakin tummunut; ja vaikkakin oli se, kuin on sellainen,
joka unissaan kävelee;
ja nuo Seitsemän lohduttivat ja kannattelivat häntä.
Niinkuin Polyyppi, joka kasvaa alla syvyyden !
Näkivät he hänen Kasvullisen Varjonsa Kuoleman Vuoteen alla:
sillä, kun hän astui omaan Varjoonsa:
Hänen Todellinen Itsensä:
Hänen Kuolematon ja todellinen itsensä:
oli kuin se olisi näyttäytynyt niille,
jotka Kuolemattomuudessa oleilevat sellaiselta, kuin Joku,
joka nukkuu Kultaisella Vuoteella;
ja ne, jotka oleilivat Kuolemattomuudessa antoivat Virtaustensa,
jotka olivat kuin suloisen kauniita Naisia ympäröidä häntä vartioiden &
ruokkivat hänen huuliaan Eedenin ruualla
hänen levätessään kylmässä ja hämärässä levossaan:
mutta itselleen hän tuntui olevan, kuin vaeltaja,
joka on eksynyt synkkään yöhön.
Eteenpäin piti hänen Varjonsa kulkunsa suuntaa joukossa Henkien,
joita kutsuttiin Saatanaksi,
mutta nopeasti, kuin salamanvälähdys
kulki se niiden ohitse;
säikkyen näkivät nuo Helvetin varjot hänen kulkunsa valon polkuna,
joka näytti Komeetalta, joka matkaa Kaaokseen:
näin kulki Milton sisäpuolelta vartioituna.
Ikuisuuden luonto on tällainen!
Että jokaisella asialla on oma Pyörteensä;
ja kun Ikuisuudessa matkannut on ohittanut tuon Pyörteen,
hän voi havaita sen kääriytyvän auki Polullaan hänen takanaan
ja huomata sen muotoutuvan Palloksi; kuin Auringoksi: tai kuin Kuuksi,
tai kuin Tähtisen Kuninkaalliseksi Universumiksi,
kun taas kulkija jatkaa matkaansa ihmeellisellä vaelluksellaan maan päällä,
niinkuin ihmismuoto, ystävä, jonka kanssa hän eli hyväntahtoisena.
Niinkuin katselee ihmissilmä sekä itää & länttä
syleillen sen pyörrettä;
ja pohjoista & etelää, kaikkine tähtijoukkoineen:
Myös nousevan auringon ja laskevan kuun
näkee hän ympäröivän maissipeltojaan
ja laaksojaan viidensadan eekkerin laajuisia.
Niin on maa yksi loputon taso,
eikä niin ilmeinen ole se heikolle kulkijalle,
joka pysyy eristettynä alla kuisen varjon.
Niin on Taivas tällainen pyörre, joka jo on ohitettu
ja maa sellainen pyörre, jota Ikuisuudessa kulkija ei vielä ole ohittanut.
Ensin näki Milton Albionin päällä Aikojen Kivien,
Kuolettavan kalpeana pitkin pituuttaan ja lumisen kylmänä,
peitti häntä myrsky
Täydellisen Kauneuden Jättimäinen muoto lojui kivellä arvokkaassa kuolemassa:
Ajan & Paikan Meri jylisi voimakkaasti vasten kiveä,
joka uinui kuoleman rikkaruohojen syleilyssä
Leijaillen kylmän rinnan yllä, sen pyörteessä
kumartui Milton alaspäin kohti kuoleman rintaa;
se mikä oli alla näytti pian olevan hänen yläpuolellaan
Pilvinen taivas sekoittuneena myrskyisiin meriin kovaäänisessä hävityksessään;
Mutta niinkuin talvinen pallo laskeutuu saostuen läpi Beulahin halkeillen,
voimakkain ja kauhistuttavien salamoinnein rätisten;
niin putosi Miltonin varjo Ajan & Tilan Mereen
Silloin ensi kertaa näin hänet Zeniitissä,
hän näytti putoavalta tähdeltä,
joka laskeutui pystysuoraan, nopeana kuin pääskynen tai haarapääsky ;
Ja vasemmalle jalalleni laskeutuen,
putosi hän jalkapöydälleni ja meni sinne sisään
Mutta vasemmasta jalastani musta pilvi nousi jylisten ylleEuroopan
Silloin tiesi Milton, että hän oli nähnyt Beulahin Kolme Taivasta
tällä loistavalla kuudenkymmenen vuoden pyhiinvaellusmatkallaan päällä maan.
